Adja aloitti juoksut 24.4.2012 Juoksuja osasin jo odottaa, mutta täytyy sanoa, että yllätyin kuitenkin kun huomasin kesken tokoilun sotkeneeni käteni vereen. Syykin selvisi, kun nappasin naperon syliin ja kiepsautin sen ympäri. Etnan juoksuja ja siis odottelen edelleen, toivottavasti ne nyt alkaisivat kun Adjallekin alkoivat.

Jossain määrin pienet muutosten tuulet ovat alkaneet hiljalleen puhaltaa. Suurimpana tai voimakkaampana ja oudoimmalta tuntuvana ehkä sen, että ensimmäisen kerran neljään ja puoleen vuoteen nukuin kotona omassa sängyssäni yksin. Aivan niin, koirat eivät sinne päässeet. Oudoltahan se vähän tuntui, ja koiratkin hieman oudoksuivat tilannetta, Adja kova äänisesti kapinoiden, mutta alistuivat sitten siihen ja nukkuivat yönsä suhteellisen rauhallisesti.

Jatkossakin taidan pyrkiä siihen, että koirat saavat nukkua muualla, sen verran hyvät unet tuli viime yönä nukuttua. Ja oli mukavaa, kun kylkeä kääntäessä tai jalkaa siirtäessä ei tarvinnut töniä ensin koiraa pois tieltä. Peitonkin sai laittaa juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntui, kun yksikään koira ei nukkunut sen päällä. Ainakin nyt Adjan juoksujen ajan koirilla on ehdoton porttikielto sänkyyni (toisin sanoen sen viereen on tullut portti, niin että koirat eivät sinne omin avuin pääsekään), saapa sitten nähdä miten tilanne sen jälkeen etenee.

Tänään 25.5 kävin koirien kanssa mätsärissä. Ilmoitin jokaisen koiran ja sainkin sitten sukkuloida kahden kehän välillä kun kaikki koirat olivat suhteellisen lyhyin väliajoin kahdessa eri kehässä. Ensimmäisenä kehään pääsi Etnan liikkeitä, vaikka minä en niitä itse kovin korkealle arvostakaan. Pöydällä Etna käyttäytyi ihan niin kuin aavistelinkin, se seisoi suhteellisen hienosti niin kauan kunnes tuomari tuli katsomaan sitä lähempään. Pidin neidistä tiukasti kiinni, siitä huolimatta se yritti perääntyä ja väistää alistuen kuitenkin tilanteeseen.

Zeus puolestaan esiintyi taas erinomaisesti ja tuomari kehui sen olevan oikein miellyttävä kokonaisuus J Perinteisestä tavasta poiketen laitoin Zeukselle ketjun sijaan kaulaan nahkaisen remmin ja kun seisotin sitä lasken remmin todella alas. Oikeastaan niin, että se oli selänpäällä jossain sään seutuvilla ja edessä siellä jossain vähän ylempänä mistä jalat alkavat. Remmin ollessa niin, pystyin vähän narun painopistettä muuttamalla saamaan Zeuksen siirtämään etujalkojaan tai vain toista ja parantamaan näin asentoaan. Sanottakoon, että se seisoi kuin patsas ja sijoittuikin sitten punaisten kolmanneksi.

Adja olikin sitten yllättäjä, oikeastaan kahdella tavalla. Ensinäkin se MURISI tai murahti tuomarille pöydälle hampaita katsottaessa, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Neiti saikin sitten sinisen nauhan. Sinisten kehässä tulikin sitten se toinen yllätys, Adja nimittäin meni ja voitti sen kehän tullen sinisten ykköseksi :D BIS kehässä onni ei sitten enää suosinut, vaan saimme lähteä sieltä ensimmäisinä kotiin!

Pitkän päivän ja illan päätteeksi lähdin käymään vielä koirien kanssa pellolla ja metsässä. Eiköhän siitä sitten lähtenyt rusakko sujuvasti meitä väistämään. Koirat eivät alkuunsa sitä nähneet, Etna kuitenkin pääsi melkein heti hajulle ja lähti jäljestämään. Mitä ilmeisemmin se sai rusakkoon näköyhteydenkin kimeästä haukusta päätellen, mikä alkoi hetken päästä kuulua. Ovela rusakko eksytti Etnan ja ilmestyi sitten ehkä n. 30 m päähän minusta josta Zeus sen sitten bongasi. Urhea uroo lähti ottamaan selvää tuosta kummallisesta kulkijasta, joka ei yllättäen kuitenkaan halunnut tutustua Zeuksen ja pötki pakoon. Yhdellä käskyllä Zeus pysähtyi ja toisella palasi luokseni. Sitten kieli pitkällä juokseva Etna ilmestyi ja kävi moikkaamassa minua lähtien kuitenkuudeeti uudelleen jäljestämään. Huusin Etnaa ja se kävi taas luonani, mutta veri veti jäljelle ja niin se taas painui pöpelikköön kuono maata viistäen. Adja lähti mennä viipottamaan sen perään, mutta palasi luokseni kun korotin reippaasti ääntäni. Ruskuaisen viipottamisesta huolimatta päätin kiertää sen lenkin jota alun alkaen olin tullut kiertämään ja niin jatkoin matkaa. Mustuaiset pyörivät välillä lähelläni, välillä touhusivat omiaan jälkikoiria leikkien. Etna mennä kouhotti ympäri peltoa ja metsää käyden välillä pikaisesti hakemassa minulta namia ja jatkaen sitten kouhotustaan. Aikani katselin sen touhuamista ja komensin sen sitten lähtemään kotiin, vaistot meinasivat viedä voiton siinä määrin, että neiti pääsi kainaloon rauhoittumaan ja niin päättyi tämän päivänen seikkalumme!