Edistystä edistystä...

Ainakin jonkin asian suhteen. Kävin tässä yhtenä päivänä ostoksillä ja päätin ottaa mukaan tällä kertaa vain naperon. Olin jo asennoitunut siihen, että pentu kiljuu ja karjuu koko matkan kapinoiden häkin kaltereita vastaan, niin kuin se aina yksin autoon joutuessaan on tehnty. Vaan kuinkas sitten kävikään. Neiti petasi itselleen mukavan pedin ja alko jyrsiä häkistä löytynyttä puristeluuta. Loppu matkan se nukkui ihan tyytyväisenä, eikä  valittanut koko matkan aikana kertaakaan.

Eläinkaupassa neiti jännitti vähän itsestään aukenevia ovia, mutta tuli sitten kuitenkin reippaasti sisään. Täytyy sanoa, että yllätyin kyllä positiivisesti, kun Adja ei haukkunut tai vinkunut siellä yhtään. Ei vaikka paikanpäällä oli toinenkin koira ja muita asiakkaita. Remmikään ei kiristynyt kertaakaan ja tyttö oli hyvin kuuliainen. Toisin sanoen, olin neidistä niin ylpeä.

Yhdessä mätsärissäkin on tullut taas käytyä ja seuraaviin menoa suunnitellaan. Neiti vaatii vielä melko paljon reeniä, etenkin sen suhteen että tuomari saa sen rauhassa käpälöidä läpi. Mutta aikaahan meillä vielä on runsain mitoin ennen virallisiin kehiin lähtemistä.

Zeuskin pyörähti kehässä ja esiintyi itseasiassa todella hienosti keliolosuhteisiin nähden. Etna sai kehässä käydä juoksemassa ihan muuten vain, vaikka ei sitten tuomarin arvosteltavaksi päässytkään. Yllättäen se tuntui sillä kertaa jopa nauttivan kehässä pyörimisestä, eli saatan ilmoittaa sen seuraavaan mätsäriin jonne olemme menossa. Saapa nähdä mistä päin silloin tuulee.

Tokokurssitkin ovat alkaneet jokaisen koiran kohdalla taas... saapa nähdä jaksaako oma innostukseni riittää. Kolmetuntia yhteen menoon kentällä on paljon! Ja jostain syystä kotona reenaamaan motivoituminen on hankalaa! Ehkäpä sitä intoa löytyy sitten taas enemmän kunhan päivät tästä lämpenevät kunnolla...

Jokainen koira toimii kentällä omaan tasoonsa nähden hienosti. Zeus työskentelee kentällä pääsääntöisesti aina irti, Etnan kanssa irtiolon kanssa olen tarkkana, koska se on niin arvaamaton. Mutta tähän asti aina alkujännitys rähinöiden jälkeen se on käyttäytynyt hyvin mallikelpoisesti. Adja puolestaan on ollut kentällä melkoinen positiivinen yllätys. Se jaksaa keksittyä ihmeen hyvin ja oppii suhteellisen nopeasti. Toisaalta jokainen koirista turhautuu melko nopeasti jos mitään ei tapahdu.