tiistai 8. toukokuuta 2012

Yksi jos toinen minua aikoinaan varoitteli siitä, että jos otat yhden kääpiöpinserin, niin niillä on sitten tapana monistua. Enhän minä sitä uskonut, mutta kun aikansa yhden koiran kanssa eleli, niin sitä rupesi tekemään mieli toista ja niinpä niitä ajan kuluessa olikin yhden sijaan kaksi. Sitten kului taas aikaa, ja totesin haluavani Zeukselta pennun ennenkuin onnettomuusaltis koira menettää onnen kantamoisensa ja kuluttaa viimeisen elämänsä...

Tai sitten se oli vain kehno tekosyy, vaikkei onnettomuusalttius suinkaan ole Zeuksen kohdalla minkäänlaista liioittelua. Zeuksella on aina kuitenkin kulkenut onnenkantamoinen matkassa ja niinpä se onkin selvinnyt useamman kerran dobermannin ja kertaalleen siperianhuskyn hampaista, joutunut auto-onnettomuuteen, pudonnut kallion jyrkänteeltä alas, telonut itsensä milloin mihinkin, jäänyt isompiensa jalkoihin ja nyt viimeisimpänä tempauksenaan vajonnut heikkoihin jäihin.

Vapun aaton leppoinen iltapäivän vietto laiturilla auringosta nauttien sai yllättävän käänteen, kun kadotin herran silmistäni hetkeksi ja havaitsin sen seuraavan kerran melko kaukana rannasta jääsohjon seasta järvestä. Meitä oli rannalla kourallinen ihmisiä, mutta yksikään ei osannut selittää sitä, miten Zeus järveen päätyi. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että se oli suurena sankarina lähtenyt pelastamaan jään päälle heitettyä kiveä, ottanut vauhtia tarkoituksenaan hypätä avoveden yli jäälautalle, joka osoittautuikin pelkäksi sohjoksi ja vajosi sitten jääkylmään veteen. Ilmeisesti kylpy oli todella kylmä, eikä uiminenkaan siellä sohjon seassa oikein ottanut sujuakseen. Onneksi yksi kaveri sattui olemaan siinä lähellä ja pelasti sitten Zeuksen kuiville. Eipä tarvinut herran suuntaa miettiä, vaan se juoksi suoraan vettä valuvana, läpimärkänä ja tärisevänä mustana möhkäleenä suoraan syliini.
Eipä voi muuta todeta, kun että onneksi olin ottanut mukaan toppatakin, vaikka osa kulkikin mökillä jo paljain jaloin. Toppatakkiin oli helppo kääriä tärisevä koira ja rutistaa se sitten tiukasti syliin. Eipä kerrankaan ollut Zeuksella kiire pois sylistä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti