Joulun alusaikaa

Zeuksen tyttärenpoika Emra saapui joulunviettoon hyvissä ajoin, kun "napanuora" sen ja sen omistajan välillä alkoi käydä aavistuksen liian lyhyeksi. Kun nuori mies nosti kertaalleen koipea kirjahyllyyni päätin, että tämä tapa laitetaankin kerrasta poikki ja Emra sai päälleen samainen bodyn joka alkuvuodesta oli vuorotellen kummankin sterkatun tytön päällä.

Kertaalleen poika nosti koipea body päällään, vietti muutamia tunteja kusisessa  bodyssa, eikä ole sen jälkeen bodya tarvinnut. (Koputtaa puuta). Pahnanpohjimmainen saa aina melkoisen kurinpalautuksen meille tullessaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Hyvin on oltu kilttiä ja nöyrää poikaa ja kaikki se uho, jota pojasta löytyy omistajansa kainalossa ollessaan on tyystin kadonnut. 

Tosin muutaman päivän täällä vietettyään alkoi nuori mies taas löytää takaisin omaa sisuaan. Kaipa se huomasi, ettei se elämä siihen pääty, vaikkei se omistaja siinä vieressä koko ajan olekaan. Täällä se on joutunut tottumaan siihen, ettei saa yksin jakamatonta huomiota osakseen, vaan kun saman katon alta löytyy neljä muutakin, (kolme pientä ja yksi aavistuksen suurempi kaveri), joutuu se positiivisen huomion saamisen ansaitsemaan hyvällä käytöksellä. 

Muutamaan otteeseen olen sen kanssa keskustellut siitä, että tarvitaanko täällä sen vahtiviettiä vaiko ei. Melkoinen mekkala syntyy kun muuta pikku piski alkaa räksyttämään ja se jos mikä on kautta aikojen ollut meidän katon alla hyvinkin pinnalla oleva, joskin aina ei toivottu ominaisuus. Lenkillä käyminen on sujunt yllätävän kivuttomasti, vaikka välillä olen tuskastunut pelkästään jo tuon oman kirppusirkuksenkin ulkoiluttamiseeen. 

Käytiinpä tässä muutama päivä sitten lenkillä melkoisena kulkueena ja melkoinen kokemus se olikin. Mukana oli kaikki neljä kääpiöpinseriä, sekä viisi lasta joista jokainen pelkäsi, kuka enemmän kuka vähemmän koiria. Se mikä tilanteesta teki suorastaan koomisen, oli se, että näistä viidestä lapsesta neljä halusi jatkuvasti ja koko ajan taluttaa koiria. Jokainen voi varmaan kuvitella miltä näyttää lapsi joka haluaa taluttaa koiraa, mutta pitää aivan narun päästä kiinni pystyäkseen samalla olemaan mahdollisimman kaukana taluttamastaan koirasta. Saati sitten se, että näitä samalla kaavalla koiria taluttavia lapsia onkin neljä :) 

Iloinen asia oli se, että myöskin Etna suostui hyvin auliisti lasten taluteltavaksi. Se ei nähnyt pienintäkään tarvetta katsella lapsia pahalla silmällä, saati sitten edes murahtaa niille. Kun tilanne alkoi sen mielestä lähestyä sietokyvyn rajaa kääntyi se anovasti katsomaan minuun päin ja pyysi apua. Ja sitä se myöskin sai. Emra ensi alkuun hieman vierahti lapsia ja poksahteli niille muutamaan otteeseen. Aikansa siinä minun narun päässä kulkiessaan se kuitenkin totesi, ettei siinä auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Eikä mennyt aikaakaan kun jo lapsista kaikkein rohkein ja reipasotteisin halusi sitä taluttaa. Ihmeellisintä oli se, että vaikka tälläisena kulkueena kohtasimme muutamia muita koirakoita, ei minkäänlaista rähinää syntynyt kenenkään taholta :) 

Joulun alla olen virkannut käsivarret ja hartiat kipeiksi aina iltamyöhään,  todetakseni jälleen kerran, etten aikaansaannoksiani kuitenkaan taida kenellekään lahjaksi kelpuuttaa. Koirat ovat hyvin tottuneita siihen, että levittelen sängylleni milloin minkäkin näköistä ruutua tai räpellystä, eivätkä viitsi nähdä sitä pientä vaivaa, että väistäisivät, ellen sitten erikseen niitä käske siirtymään. Noissa yllä olevissa kuvissa Zeus ei edes vaivautunut heräämään, kun sommittelin ruutuja peiton muotoon. Vaan eipä tuo haitannut, melko hyvinhän nuo pysyivät tuossa koirankin päällä.  

Joululahjoja olen paketoinut monena iltana ja varsinkin Zeus on niitä katsellut kaihoisin silmin. Olen tainnut joskus aikaiseminkin kertoa siitä, miten yhtenä jouluna päätin, etten osta koirille lahjoja lainkaan. Kuitenkin silloin kun ihmiset alkoivat availemaan pakettejaan, saapui paikalle myöskin Zeus joka selvästi odotteli omaa pakettiaan. 

Koskapa pakettia sille ei ollut, annoin yhden omistani. Koira avasi paketin toisensa jälkeen ja katsoi pettyneenä minun lahjojani. Eihän koira niitä ymmärrettävästi osannut arvostaa. Lopulta ei auttanut muu kuin pakeoida yksi Zeuksen vanhoita aarteista ja antaa lahja sille. Ja voi sitä riemua joka pääsi valloilleen kun koira lopulta löysi paperin alta itselleen mieluisen lelun...

Tästäpä syystä onkin kenenkään turha tulla minulle sanomaan, etteivät koira ymmärrä sellaisia asioita. Kyllä ainakin täällä meillä ymmärtävät. Jotakin siitä kertoo varmastikin sekin, että tänä iltana paketoin useampia paketteja. Myös nuo kaksi yhdessä kuvassa näkyvää lahjaa. Valmiit paketit nostin selkäni taakse ja havahduin vasta siskoni älähdykseen. 

Zeus oli hiippaillut taakseni ja alkanut hyvin vaihvihkaa avaamaan yhtä pakettia minun selkäni takana. Voi reppanaa, kun jouduin sitä kieltämään ja korjaamaan rei'itetyn paketin uudelleen. No ehkäpä aatoilta korjaa sitten tämän iltaisen pettymyksen. 

Aikani tuumailin mitä koirille käärin pakettiin tänä jouluna. On hyvin yllättävää, että viime jouluisista lahjoista on vielä prosentuaalisesti yli puolet tallessa, joskin pieniä vaurioita saaneena. Sen lisäksi, että ostin koirille muutamia uusia lahjoja, tulen käärimään paketteihin myöskin kaikki nuo vanhat lelut. 

Joulussa minulle ei koskaan ole ollut tärkeää niinkään se saamisen, vaan antamisen ilo. Ja jos jostain tulee iloiseksi, niin siitä kun pääsee seuraamaan sitä, millaisella riemulla koirat availevat pakettejaan. Joku saattaa joutua sellaisen harjaluulon valtaan, että meidän lauma olisi ollut jotenkin erityisen kiltti tänä vuonna. Ihan niin ei asia taida olla, mutta lahjoja koirat saavat tänä jouluna silti enemmän, kuin koskaan aikaisemmin :)