Saatiin ihan oikeassa elämässä noottia siitä, että blogitekstien väli on kasvanut liian pitkäksi, joten ei auttanut muu kuin käydä julkaisemassa tämä luonnoksena odotellut teksti tänne kaiken kansa nähtäville :)

Vuosi vaihtui onnistuneesti ja mukavissa tunnelmissa ja näin uuden vuoden pyörähtäessä jo mukavasti käyntiin on hetki aikaa istua alas ja miettiä tuota edellistä vuotta. Pikakelauksenakin vuoteen mahtui monta murheen hetkeä ja niistä huolimatta myöskin useampia unohtumattomia kokemuksia.

Tammikuun alun (oikeastaan muistaakseni jo tapaninpäivästä eteenpäin) Zeus lomaili Lahdessa siskoni luona, koska molemmilla tytöillä oli juoksut. Zeus reissasi siskon mukana kaikkialle muualle, paitsi tietenkin töihin ja keräsi kehuja aina siellä missä liikkuikin. Tunnetustihan Zeus on varsin hyvätapainen koira ja sen maine on kiirinyt pitkälle :)

Tammikuussa myöskin aina säiden salliessa käytiin koirien kanssa lenkkeilemässä tuolla läheisellä järvellä. Potkukelkka kulki välillä hyvin, välillä vähän kehnommin mukana, mutta kulki kuitenkin. Ja kun Zeus lopulta palasi takaisin kotiin, päästiin sen kanssa jatkamaan kaverikoirailua.

Muistiinpanojeni mukaan vuosi sitten juoksujen jälkeen tytöillä oli myöskin melko kireät välit keskenään. Juoksujen aikaan ne ovat aina hyvinkin lämpimissä väleissä, mutta juoksujen mentyä ohi, välitkin viilenevät. Yhteenottojakin niillä tuli useamman kerran, sellaisia joissa syntyi paljon meteliä, muttei sitten muuta.

Helmikuuta oli kulunut pitkälle jo toista viikkoa, kun rupesin kiinnittämään huomiota Zeuksen ja Adjan käytökseen. Ne alkoivat käyttäytyä niin kuin Etna olisi tulossa uudelleen juoksuun. Etnan käytöksessä ei muistaakseni ollut juurikaan mitään poikkeavaa, tosin se saattoi ehkä tavallista enemmän pestä itseään. Jatkuvasti sitä oli nuoleskelemassa myöskin nuo lauman kaksi muuta jäsentä, samalla ne yrittivät haastaa sitä leikkimään, viekoittelivat ja liehittelivät ja yrittivätpä selkäänkin hyppiä.

Etnan ulkosynnyttimet olivat vielä selkeästi turvoksissa, eivätkä olleet palautuneet, kutan Adjalla juoksujen päätyttyä. Sen lisäksi jatkuva nuoleskelu oli saanu ihon ärtymään. Otin Etnan seuraavana päivänä töihin mukaan ja ultrauksessa selvisi, että en kohtuun oli kertynyt märkää. Leikkaus sovittiin heti seuraavaksi päiväksi ja niin Etnalle tehtiin kohdun poisto. Ensimmäinen yö oli koiran kanssa pahin, se kun ei tuntunut löytävän yhtään siedettävää asentoa, ähisi, puhisi ja huokaili vain koko yön. Ihmeellistä oli kuitenkin jo edellisenä päivänä tehty havainto siitä, että Etna oli löytänyt kadonneen häntänsä.

Heti kun neiti alkoi heräillä pahimmista pöhnästään, alkoi sen häntä heilua. Aina kun joku käveli häkin vierästä, häntä viuhtoi viuhtomistaan. Ja tämä oire tuntui jatkuvan seuraavana päivänä. Totta puhuen, ei liene asiallista puhua enää oireilusta, kyseessä lienee uusi opittu tapa, joka jatkuu edelleen.

Prinsessan todellinen luonne pääsi valloilleen tällä sairaslomalla. Itseasiassa neiti päätti, ettei sen oikeastaan tarvitse kävellä ollenkaan, kun kerta palvelija suostuu kantamaan ulos ja takaisin sisään. Muutaman päivän jälkeen piti kipulääkitys lopettaa, ettei Etnan vauhti vain liikaa kiihdy, mutta kiihtyihän se silti.Samoin kasvoi tuon pienen punaisen pahalaisen sisällä, aikaisemmin vain harvoille ja valituille ihmisille osoitettu rakkaus.

Tapahtuipa helmikuussa jotain muutakin. Postilaatikkoon kolahti paksuhko kirjekuori, jossa minulle myönnettiin kennelnimi ZENADJAN. Toistaiseksi tuo kennelnimi päätyy vain kirjoituspöydän laatikkoon, sillä kuten viime vuoden tapahtumista joku saattaa muistaa, ei minulla ole jäljellä ainoatakaan jalostusyksilöä. Mutta pitihän tuo kennelnimi hakea, ettei sitä vain kukaan muu vahigossa pääse viemään nenän edestä.

Kennelnimi muodostuu yksinkertaisesti noista kolmesta kääpiöstä, Alkaen Zeuksesta, ZE jatkuen etNAan ja päättyen aDJAan. Perään halusin vielä kirjaimen N, niin että kennelnimeä on helppo jatkaa, ja sitä voi jatkaa niin kotimaisella, kuin ulkomaisellakin teemalla. Ennen anomukseen kirjoittamista, kennelnimen hyväksymistä ja senkin jälkeenkin nimi on hyväksi todettu myös käytännössä. Riittää kun ulko-ovella korottaa kerran äänensä ja huutaa Zenadjan, niin jo ilmestyy kaikki kolme koiraa paikalle.

Koskapa Etna leikattiin maaliskuun loppu puolella, osui tikkien poisto maaliskuulle. Leikkaushaava oli parantunut hyvin, ja Etna osoittautui varsin hyin käsiteltävissä olevaksi tämän toimenpiteen yhteydessä. Sellainenhan se tosin on aina ollut eläinlääkärissä, ellei oteta laskuihin mukaan sen ensimmäisiä rokotuskokemuksia, jolloin se pisti hanttiin melkoisesti.

Maaliskuussa käytiin koko kääpiölauman kanssa paikallisessa Mustissa ja Mirrissä luovuttamassa verta Hannes Lohen tutkimukseen. Mukaan otettiin tietysti myös Zeuksen tyttären poika Emra. Pienien vastoinkäymisten jälkeen tästäkin koettelemuksesta selvittiin ja eteen päin lähti meidän lauman osalta neljän kääpiöpinserin näytteet.

Maaliskuussa tapahtui myöskin se surullinen silmähomma, haava Zeuksen silmässä joka ei parantunut hoidosta huolimatta, vaan päin vastoin paheni. Lopulta tuli tuo diagnoosi, joka KoiraNetistäkin jo löytyy ja sen myötä Zeuksen silmä jouduttiin operomaan. Tarkemmin tästä pystyy lukemaan 2014 postauksista huhtikuun kohdalta.

Huhtikuussakin saatiin ravata koirien kanssa eläinlääkärissä. Silmäkontrollissa todettiin Zeuksen silmän lähteneen paranemaan hyvin. Emralta puolestaan käytiin poistamassa yksi julmetun tiukassa ollut maitokulmuri. Sopivasti sillä lailla, että toukokuussa päästiin sitten Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn kolmen mustuaisen voimin. Mitään erityismainittavia tuloksia ei tullut, mitä nyt tuomari suuresti hämmästyi kun kerroin Zeuksen olevan melkein seitsemän vuotta. Emraa puolestaan jännitti kovasti, mutta se onnistui kuitenkin seisomaan pöydällä hienosti, kun keskittyi kuuntelemaan lähellä napsuvaa järjestelmäkameraa. Adjaa jännitti jonkin verran ja muistin taas miksi en sitä näyttelyissä ole niin paljon jaksanutkaan juoksuttaa. Odottelin vähän, mitähän tuomari tuumaa sen karvapeitteestä, tai lähinnä siitä, mitä siinä rintakehän alueella ei juurikaan ole. Siitä tuomari ei kuitenkaan tuumannut mitään.

Toukokuussa koiranäyttelyn jälkeen oli vuorossa Adjan sterkkaus. Koskapa olin päättänyt sulkea Zeuksen pois jalustuskäytöstä silmälöydöksen vuoksi, tulin siihen tulokseen että se sama tuomio koskee myöskin Zeuksen tytärtä. Ja niin paljon kun olinkin haaveillut ja odottanut sen pennuttamista, niin päätin ettei sitä koskaan tule tapahtumaan. Steriloinnin yhteydessä Adjan kaulan alueelta otettiin koepala, joka lähetettiin eteen päin tutkittavaksi.

Mätsäreissäkin innostuttiin käymään, kun oli niin mukavan keväiset kelit ja mukaan lisä kehäkokemuksia hankkimaan haettiin tietysti Emra.

Kesäkuussa Adjan koepalan löydöksien perusteella päätettiin ottaa neidistä vähän verinäytteitä, jolloin saatiin suljettua kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuus pois. Myöhemmin vielä tutkittiin lisää cushingintaudin varalta, mutta silloninkin sai huokaista helpotuksesta.

Heinäkuun ajan asuimme koirien kanssa isohkon kaupungin laitamilla, vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. Asunto oli onneksi rauhallisessa nurkkauksessa niin, että rapun ääniä ei juurikaan kuulunut asuntoon. Aika pitkät päivät meillä koirien kanssa kului töissä ja työmatkoihin. Saattoipa päivät yhteensä venyä yli 13 tunnin mittaisiksi. Onneksi koirat kulkivat töissä mukana, ja kun työmatkan kulki jalan, niin koirat saivat hyvät lenkit siinä samalla. Vapaa päivistä ja viikonlopuista otettiin tietysti ilo irti ja suunnattiin nauttimaan luonnon rauhasta.

Elokuussa palattiin kaupungista maalle ja päästiin nauttimaan järvielämästä. Koirat ovat jo toissa kesänä saaneet opetella viihtymään kanootissa ja niinpä ne onkin helppo ottaa kanootti retkille mukaan. Emran kanssa käyttiin näyttelyreeneissä ennen näyttelyitä ja liekö niistä jotain hyötyä ollut, kun Emra nappasi Nokian ryhmänäyttelystä SERTin, ollen VSP. Toki vastoinkäymisiltä ei selvitty silläkään reissulla, kun ampiainen pisti pientä poikaa kuonoon juuri ennen ROP kehää. Valkeakoskelta ja Tervakoskelta ei sitten ihan niin hyvää näyttelytuloksia kertynytkään, mutta kokemusta taas senkin edestä.

Syyskuussa Emra tutkittiin terveiksi silmiltä ja polviltaan.
Me puolestamme oman lauman voimin ja muutaman lauman ulkopuolisenkin, tosin kaksilahkeisen kanssa, lähdettiin käymään vaelluksella Repovedellä. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta reissu oli kyllä ikimuistoinen ja saattaa sitä olla, että jollekin vastaavalle reissulle tulee lähdettyä uudestaankin. Tulihan tällä reissulla todettua sekin, että teltassa pystyy aivan mainiosti nukkumaan kolmen koiran kanssa ja se, että ne pysyttelevät siellä käskytettynä, vaikkei itse siellä haluaisikaan koko ajan istua. Toki kovin kauaksi leiristä en kuitenkaan mennyt niin, että koirat

Hmm, loppu vuoden voi melkein paketoida sitten yhteen lauseseen. Mitään elämää ihmeellisempää ei tapahtunut :) Tosin pienen kypysyttelyn ja mietinnän jälkeen päätin kuitenkin vielä tänne loppuun kertoilla, että kyllä meidän loppu vuoteen saatiin vielä vähän murhettakin mahtumaan. Zeus alkoi joulun aikoihin tai no oikeastaan joulun jälkeen hieman oireilemaan ja kipuilemaan selkäänsä. Sen kanssa tuli ravattua eläinlääkärissä useampaan otteeseen, mutta mitään vikaa koirasta ei löytynyt. Luustokin kuvattiin ja eläilääkäri totesi monen käyttökoirapuolen ihmisen "olevan kateellinen niistä kuvista", sen verran priimaa kaikki paikat olivat.

Se mistä kipuilu johtuu, tai mistä se on saanut alkunsa ei tutkimuksissa ole selvinnyt. Tällä hetkellä elämme päivän kerrallaan suunnittelematta liikaa tulevaisuutta. Zeuksen vointi on ollut jo pidempään parempi, Kun se pahimmillaan oli täysin haluton liikkumaan, pyrkii se oma-aloitteisesti ulos, lähtee iloisin mielin lenkille ja kulkee koko lenkin ajan häntä heiluen. Portaitakin se kulkee ylös alas ja sängylle hyppääminen ei tuota vaikeuksia. Tällä hetkellä kaikki vaikuttaa siis ihan lupaavalta, ja se riittää.

Sitä mitä huominen tuo tullessaan ei murehdita etukäteen. Pyrimme nyt siihen, että nautimme kaikista niistä pienistä yhteisistä hetkistä. Kiiruhdamme eteen päin hitaasti, ettei mitään tärkeää jää huomaamatta. Tulevan vuoden en niinkään toivo tuovan tullessaan mitään suurta ja ihmeellistä, vaan paljon niitä pieniä ja merkityksellisiä asioita jotka tekevästä elämästämme hyvää ja kaunista.