Vaikka vanha sanonta taitaa mennäkin jotenkin niin, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, niin ajattelin silti vähän muistella. Sosiaalinen media tuntuu lykkäävän vanhoja muistoja silmien eteen harva se päivä ja niinhän se tänään kertoi kuvamuiston kera sen, että päivälleen kaksi vuotta sitten tapahtui Etnan leikkaus.

Sitä ennen joulunalusaikaan asustelin joitakin viikkoja tässä nykyisen asuinpaikkani lähellä, kolmen oman koiran kanssa Siirin seurana. Siellä olo aikana tytöt aloittivat juoksunsa, muistaakseni muutaman päivän erolla, aika kului, juoksut siinä samalla ja aikanaan ne päättyivät.

Etna oli juoksujen aikaan aina pahempi, varmaan pahempi kuin milloinkaan muulloin. Sen ahdistuneisuus kasvoi entisestään, vaikka jotain positiivistakin oli havaittavissa. Juoksujen aikaan tytöt olivat parhaita kavereita, aina.

Adjalla paikat palautuivat hyvin, ja Zeuksen kiinnostus sitä kohtaan laantui. Etnan kanssa oli toisin, Zeus hetkellisesti menetti mielenkiintonsa siihen, mutta sen jälkeen kiinnostus yltyi entisestään, melkein pahemmaksi kuin itse juoksujen aikana. Sitten Adjakin alkoi osoittaa suunnatonta kiinnostusta Etnaa kohtaan. Päällisin puolin ainoa silmään pistävä merkki Etnan kohdalla oli kuitenkin vain se, että se oli ulkosynnyttimen osalta turvoksissa edelleen.

Olin suorittamassa työssäoppimisjaksoa eläinlääkäriasemalla ja kun otin asian puheeksi, päätimme ottaa koiran hieman lähempään tarkkailuun. Ultrassa kävi ilmi se, ettei koira ollut palautunut juoksusta niin kuin olisi pitänyt ja molempiin kohdunsarviin oli kertynyt märkää. Etnan yleisvointi hyvä, eikä muuta hälyyttävää ollut havaittavissa. Leikkaus varattiin seuraavaksi aamuksi.



Olihan se hieman epätodellinen ajatus ja vähän mietitytti, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Aamulla saavuin ajoissa paikalle, ja jouduin toteamaan, että on se hieman erilaista tehdä kaikki leikkausvalmistelut omalle koiralle. Kantaa leikkaussaliin ja laittaa hengityskoneeseen, katsoa, että rupeaako rintakehä kohoilemaan vai ei. Seurata sitä, miten tippa tippuu, tehdä kaikki mitä eläinlääkäri sanoo.

Leikkaus onnistui, eihän me muuten oltaisiin tässä, tai Etna ei olisi. Koska seuraavan potilaan tuloon oli vielä hyvin aikaa, ehdimme hieman tutkia myös poistettua kokonaisuutta. Eläinlääkäri kertoi ja näinhän sen itsekin, että munasarja oli kystainen, ei niitä paljon ollut, mutta varsinkin yksi oli melko kookas. Eläinlääkäri kertoi myös, että monelta arvaamattomalta ja aggressiiviselta kissalta oli kohdunpoiston yhteydessä löytynyt munasarjoista kystiä ja leikkauksen jälkeen kissan koko olemus ja käytös muuttunut.

Sattumaa, tai sitten ei, Mene ja tiedä, kyllähän se mielessä kävi, että voisiko edes osa Etnan ongelmista johtua kystaisesta munasarjasta, voisiko olla niin, etteivät kaikki sen möröt, pelot ja ahdistukset johdukaan päänsisäisistä ongelmista.

Edessä oli vielä pitkä päivä töissä, ei yksi kohtutulehduksen operointi loppujen lopuksi vie kuin aika pienen siivun kymmen tuntisesta päivästä. Etna siirrettiin heräilemään ja leikkaussali siivottiin.

Olin jo etukäteen varannut mukaan vauvan bodyn, leikellyt sitä sopivista kohdista ja se todettiin käytännössä hyväksi. Illalla lähdimme kotiin, Etna oli jo hyvin heräillyt. Ensimmäinen yö meinasi kuitenkin olla vähän tuskainen. Tuntui ettei koira löydä hyvää asentoa millään, mutta kyllähän se sitten joskus aamuyöstä löytyi ja niin koira kun minäkin saimme unen päästä kiinni.

Siitä se arki lähti rullaamaan, muutaman päivän jälkeen Etna alkoi jo olla oma itsensä, vauhtia riitti ja elämä alkoi maistua. Näin jälkeen päin, kahden vuoden takaisia asioita kun rupeaa muistelemaan, niin mieleen on jäänyt se, että heti kun koira alkoi heräillä, sen häntä heilui. Ei yksin minulle, vaan muillekin, niistä ensimmäisistä tunneista lähtien se oli kuin eri koira ja suunta oli päivä päivän jälkeen aina parempaan päin.

Aikojen myötä Etna ansaitsi itselleen arvonimen Prinsessa ja on ollut kyllä lisänimensä mukainen. Tämä korostui erityisesti leikkauksen jälkeen. Vaikka muutaman päivän kuluttua vauhtia alkoi löytyä entiseen malliin, niin prinsessan etuoikeuksista se ei olisi millään luopunut. Etnan mielestä ulkoilun pystyi ihan hyvin hoitamaan niinkin, että mustuaiset kävelevät ja ruskuaista kannetaan. Samalla tavalla kun tuumaili, että kun kerran alettu kantaa portaita ylös alas ja niin se malli sopisi hyvin jatkossakin.

Kaksi vuotta on kulunut aikaa, silloin sanoin Etnan saaneen elämänsä kalleimman syntympäivälahjan. Huomenna on vuosipäivä, Etnan vuosi päivä. Huomenna Etna täyttää uskomattomat kuusi vuotta ja elää elämäänsä täysillä siinä missä moni muukin koira. Etnalla sen eteen on vain käyty ehkä tavallista pidempi ja kivisempi taival. Tie, jolla ei kompastelematta ole voinut kulkea, paitsi nykyäään aina välillä.

On asioita joiden kanssa edistystä ei sinällään ole tapahtunut, eikä tapahdu, se on vain sellainen asia joka on hyväksyttävä. Siitä ei ikinä tule sellaista koiraa, joka tulisi luontevasti toisten koirien kanssa toimeen, ei koskaan sellaista koiraa, johon voisi luottaa täydellisesti. Toisaalta, onko olemassa sellaista koiraa, johon voisi. Eläimiähän ne on, ja jokainen voi yllättää, reagoida säikähtäessään hyvinkin arvaamattomasti, tai toisaalta ennalta-arvattavasti.

Leikkauksen jälkeen meillä on ollut suunta ylös päin. Jälkeen päin ei voi kun hymyillä muistellessaan niitä ensimmäisiä askeleita kohti parempaa huomenta. Sitä miten koira reagoi ihmislapseen yllättäen avoimen uteliaasti ja iloisesti, aggression sijaan. Ihmetellä sitä miten koira, joka ei koskaan lähestynyt vieraita ihmisiä kyräilemättä, yllättäen lenkillä rupesi täysin spontaanisti häntä heiluen kiinnostumaan tuntemattomista ihmisiä, halusi päästä lähelle, hypätä vasten ja tervehtiä.

Se oli ihmeellistä aikaa.

Ja toisaalta, sellainen kevättalvi ja kevät, että ei ollut kaukana, ettei minun koiranpidossani lastattu väsyneen aasin selkään sitä viimeistä oljenkortta, joka sen selän lopulta katkaisisi. Kahden vuoden takaa huhtikuulta löytyy postaus näistä tapahtumista, Helmikuussa Etnalla todettiin kohtutulehdus ja se leikattiin. Maaliskuussa samainen koira putosi jäiden läpi ja sain sen pelastettua, Sitten ruvettiinkin hoitamaan Zeuksen silmää ja lopulta muuta ei enää ollut tehtävissä, kun silmän operoiminen kuntoon. Todetun silmäsairauksen perusteella päätin haudata nuorimman narttuni jalostukäyttösuunnitelmat, olihan kyseessä sen isä. Pysyäkseni päätöksen takana ja saatuani sovittua työsuhde-etuna edullisen steriloinnin, koira leikattiin ja päätin unohtaa sen, että olisin halunnut kasvattaa koiria, kääpiöpinsereitä. Alla lainaus silloisesta blogitekstistä ja steriloinnin yhteydessä tehdystä löydöksestä...

Jos jossain vaiheessa minulle itselleni oli epäselvää, onko Adjan sterilointi oikea vai väärä ratkaisu, niin se ei ole sitä enää. Adja steriloitiin maanantaina 5.5.2014. Siinä karvojen ajelun yhteydessä tulin pohtineeksi ääneen sitä, että miksiköhän Adjan kaulassa on oikeastaan aina ollut huono karva ja juurikin tällä hetkellä huonompi kuin koskaan. Arvelin ja pohdiskelin, että lieneekö siinä sitten sikaripunkkia vai missä lienee syy tuohon. Kyselin eläinlääkärin mielipidettä, että kannaattaako mieluummin koettaa hoitaa haulikkohoidoilla kuntoon ja saada näin karva kasvamaan, vaiko ei. Eläinlääkärin mielipide oli, että otetaan alueelta biopsia ja lähetetään patologin tutkittavaksi. Näin sitten tehtiinkin ja koepala lähti eteen päin. 

Valmis pvm: 8.5.2014 Tulopvm: 7.5.2014 Lausuja: Saari Seppo

Lausunto

Tutkimustulos: Alueelliseen alopeciaan viittaavat löydökset

Tutkituissa näytteissä todetaan lähes diffuusi karvanjuurifollikkelien lepovaiheeseen siirtyminen.
Karvanjuurifollikkelit ovat normaalia pienempiä, mutta niihin liittyy normaalit rauhaset. Näytteissä ei todeta tulehdusmuutoksia.

Löydökset viittaavat alueelliseen alopeciaan (canine acquired pattern alopecia), jonka tarkkaa syytä ei tunneta. Sairaudelle on tyypillistä karvapeitten etenevä oheneminen etenkin korvalehdissä mutta myös ventraalipinnoilla, perineaalialueella ja reisien takapinnalla. Tämän ihomuutoksen differentiaalidiagnoosi on kilpirauhasen vajaatoiminta ja Cushingin tauti. Osa koirista vastaa melatoniinilääkitykseen. Sairautta esiintyy etenkin lyhytkarvaisilla ohutkarvaisilla roduilla.

Seppo Saari

ELL, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri

Siinä sitä oltiin, monta unelmaa haudattuna, monta kokemusta ja pettymystä rikkaampana. Miettimässä sitä, että onko tässä mitään järkeä, onko koskaan ollutkaan. Adjalla todettu tai "löydöksien viittaaminen" alueellisen alopeciaan, oli yllätys, jollaista en ollut osannut odottaa. No olinpahan kuitenkin saanut varmuuden siitä, ettei se ehkä ole parasta mahdollista jalostusmateriaalia, ei ehkä ainakaan paras mahdollinen kantanarttu mahdolliselle kasvatustyölle.

"Tämän ihomuutoksen differentiaalidiagnoosi on kilpirauhasen vajaatoiminta ja Cushingintauti..." nämä kuitenkin suljettiin pois myöhemmissä tutkimuksissa. Syy tähän Adjan mystiseen alueelliseen alopeciaan on siis täysi mysteeri. Sinällään se ei vaivaa koiraa millään lailla, ainakaan sen enempää, että se on vähän kalju rotta. Tämä tulee ilmi erityisesti vatsanaluskarvoituksesta, joka ei tosin tällä rodulla ole muutenkaan kovin runsas. Alunperin ihmettelin kaulan alueen huonoa karvaa, tai lähinnä sitä karvaa joka sieltä puuttui, tuo alue on hiljaksiin laajentunut ja oikeastaan koko rintakehän alueelta karvoitus harventunut. Selkeästi on myös nähtävissä karvapeitteen etenevää ohenemista reisien takapinnoilla.

Tähän väliin en ehdi saada kuvamateriaalia , mutta sitä olisi tarkoitus laittaa jossain vaiheessa tulemaan. Jonkin verran vanhoista kuvista pystyy kuitenkin seuraamaa sitä, milloin ensimmäiset viitteet tähän myöhemmin todettuun sairauteen ovat tulleet näkyviin. Täytyykin kaivella niitä esiin ja julkaista kuvat sitten yhdessä hieman tuoreemman materiaalin kera. 

Tuosta kuvasta nyt pääsee kuitenkin vähän näkemään sitä, miltä Adjan "kalju kaula" näyttää, vaikka valjaat sitä nyt vähän kuvassa peittävätkin.

Näin tämän postauksen loppupuolella lienee aiheellista onnitella huomista päivän sankaria, vaikka vuorokausi ei vielä olekaan vaihtunut.

Siispä viime vuotisten kuvien voimalla, toivottelemme harmaa hapselle hyvää kuusi vuotis syntymäpäivää !!