Kuin kissa ja koira

Taisinpa tuossa ensimmäisessä blogi tekstissäni ohimennen mainita siitä, että työpaikaltani löytyy myös kissoja. Neljä erikokoista, väristä ja luonteista kissaa, niitä ihan tavallisia maatiaisia. Tosin asia tietysti riippuu siitä, kuinka sanan "tavallinen" haluaa määritellä. No joka tapauksessa, kissoja siellä on ollut vuosien mittaa useita, ja niinpä omat koirani ovat tottuneet niihin melko hyvin. Zeus tutustui niihin vasta siinä parin vuoden kieppeillä, mutta Etna sitten ihan pienestä pitäen.

Viime syksynä mustavalkoinen Linda sai kuusi poikasta, juuri ne kuusi joiden syntymää pääsin todistamaan. Poikaset olivat monenkirjavia, sieltä löytyi niin mustavalkoista, valkokirjokilpikonnaa, yksi musta ja sitten raidallinen. Siihen raidalliseen silmäni iskin jo silloin kun sitä "kätilöin" ja mietin, että jos jonkun noista kotiin veisin, niin se olisi juuri tuo. No 12 vk kului, poikasista viisi muutti uuteen kotiin, mutta tuo suosikkini, raidallinen poikanen jäi kotiin kasvamaan. Ja kasvanuthan se onkin, vaan ei vielä liikaa.

Yleensä jos jätän koirani valvomatta kenneltiloihin olen varovaisuussyitä laittanut ne suureen kevytmetallihäkkiin. Tässä häkissä on lattian rajassa sen kokoiset reiät, että niistä mahtuu häkkiin ja sieltä pois luikertelemaan pieni kissa. Monesti on käynyt niin, että lähtiessäni olen koirat häkkiin laittanut, mutta kun olen tullut takaisin on sieltä koirien vierestä nukkumasta löytynyt myös kissa. Välillä ne kaikki nukkuvat somasti kylki kyljessä, toisinaan ottaen vähän etäisyyttä toisistaan, mutta aina sulassa sovussa.

Tuo pieni Tikru ilmeisesti kaipaa nukkuessaan siinä määrin läheisyyttä Linda- äidin metsästäessä ulkona, että paremman puutteessa kömpii sitten koirieni läheisyyteen nukumaan. Aina kolmikon kuluttaessa aikaansa häkissä, ne kaikki nukkuvat rauhallisesti ilman sen suurempia kähinöitä. Tänään sattumalta huomasin, että kakarat, Etna ja Tikru toisinaan rassaavat Zeuksen hermoja.
Toisinaan koirat saavat jäädä myös kenneltilan keittiöön portin taakse viettämään aikaansa, jolloi ne yleensä joko menevät vapaaehtoisesti häkkiin tai sitten häkin vieressä olevalle viltille nukkumaan. Mutta nyt Etna ja Tikru ovat keksineet, huolimatta siitä, että ne ovat eri lajia, eivätkä aina täysin ymmärrä toistensa elekieltä ne voivat kuitenkin leikkiä keskenään.

Käytännössä tämä etenee niin, että Tikru makaa viltillä, jolloin Etna käy napsimassa sitä karvoista varovasti.. tätä seuraa leikin "saalistusvaihe" Tikru pakenee milloin hypäten pöytätasolle, milloin häkin päälle ja Etna odottaa alhaalla saalistaan joka sitten salamannopein syöksyin juoksuttaa Etnaa ympäri keittiötä. Lopulta Tikru syöksyy lattialla olevan punaisen viltin luoke, jonka keskellä on reikä. Kissa syöksyy reiän läpi, viltin alle piiloon ja alkaa ns. piiloleikki vaihe. Tikru vaanii viltin alla viltin vieressä vaanivaa Etnaa, vuorotellen ne läiskivät toisiaan tassuillaan. Välillä Tikru jää kauemmaksi aikaa viltin alle, jolloin myöskin Etna sukeltaa viltin keskellä olevan reiän läpi. Siellä ne sitten läiskivät toisiaan vuorotellen, aina välillä Tikrun kynnet osuvat Etnaan jolloin kuluu hätäinen vinkaisu, mutta siitä huolimatta leikki jatkuu.  Leikin viimeinen vaihe on ns. hellyttelyvaihe. Lopulta molemmat kömpivat viltin alta viltin päälle makoilemaan vierekäin, Tikru läpsii kevysti Etnaa joka puolestaan kirputtaa Tikrua mm. kaulasta ja selästä.

Kaiken tämän ajan Zeus istuu kärsivän näköisenä portin vieressä sen näköisenä, että päästäkää minut pois täältä hullujen huoneelta ja ihmekös tuo. Kun Etnan ja Tikrun leikin viimeinen vaihe on ohi, ne ottavat pienet päiväunet ja sitten leikki alkaa taas alusta!

Jonkin verran harjoittelua on vaatinut se, että kissoja ei saa jahdata ulkona. Nyt monesti kun kuljemme pihalla, Etna huomaa kissan jota sen tekisi ihan pikkuisen vain mieli ajaa takaa... Nopealla kiellolla se kuitenkin unhohtaa asian ja keskittyy sitten johonkin muuhun.

Sen lisäksi, että Etna saa aktiviteettiä päiväänsä kissan kanssa leikkimisestä, ne molemmat saavat ulkoilla päivän aikana useita kertoja isossa koiralaumassa. Siellä jos missä on niin Zeuksen kun Etnankin taito käyttää koirien elekieltä kehittynyt loistavasti! Monta kertaa on ilo katsella sitä miten koirat keskustelevat keskenään. Toisaalta Etna on oppinut pyörittelemään koko laumaa... se saa aina tahtonsa periksi ja kaiken haluamansa ja se mitä se yleensä haluaa, on juuri se luu joka on jonkun toisen jyrsittävänä. Etna valitsee mieleisensä luun, useimmiten juuri sen jota joku muu on syömässä, lähestyy sitä epävarman oloisena ja pysähtyy kunnioittavasti noin. puolen metrin päähän. Sitten alkaa "ympäri puhuminen" Etna menee leikkiinkutsu asentoon ja alkaa haukkua.. se pomppii luuta syövän koiran ympärillä, niiailee ja haukkuu koko ajan kunnes toinen yritettyään ensin kovasti rauhoitella Etnaa, väistyy loputa takavasemmalle ja Etna saa haluamansa luun. Tämä toistuu päivittäin useita kertoja. Tyytyväisenä Etna sitten jyrsii luuta, välillä pitkänkin aikaa, kunnes huomaa jollain muulla olevan vielä paremman luun. Kummasti ne vaan pärjää siellä monta kertaa suurempiensa joukossa.. kovasti yrittävät ruoka-aikanakin päästä osingoille ja pujottelevat isompiensa jalkojen välistä metsästäen jokaista kupista pudonnutta nappulaa, ellen sitten ole niitä käskenyt kauemmaksi siksi aikaa.