Kuva on otettu toukokussa läheiseltä pellolta.
Tässä näin kuvan lautautumista odotellessa on hyvä koittaa kirjoitella muistiin taas jotain asiaa. Ja ehkäpä sitä pitäisi aloitella jostain riemuitsemisen arvoisesta asiasta... Sellainen ehkäpä on se, että Etnan kanssa aletaan pikkuhiljaa päästä jonkin asteiseen tulokseen tuon remmirähinän kanssa. Vesipullo kun kulkee kätevästi koulutusliivin taskussa ja tarvittaessa muistuttaa neitiä siitä, miten sitä nätisti pitikään ohittaa toinen koira. Edistytty ollaan jo sen verran hyvin että suurin osa koirista pystytään ohittamaan ilman rähinöitä tai pörinöitä.. joskus vielä täytyy pullo kaivaa taskusta mutta useasti ohittaminen sujuu jo niin että vaadin Etnalta kontaktin minuun :)
Pitkän "loman" jälkeen herrasväki eli koirat ovat päässeet taas töihin mukaan. Tosin voi olla että Harjavallassa käytävän näyttelyreissun jälkeen ne taas jäävät hetkeksi aikaa tauolle. Itseasiassa pieni tauko tulee siis varmaan taas tuohon töissä käymiseen (koirilla), mutta vähän pidempi tauko sitten näyttelyissä käymiseen. Etna ainakin jää vähän pidemmällekin tauolle ja Zeuksen kanssa täytyy sitten katsoa vähän näyttelyitä sillä silmällä jos jossain kävisi vähän pyörähtämässä.
Pikkuhiljaa tuo kevät on muuttunut alkukesäksi... Zeus on jo käynyt kastamassa talviturkkinsa eräänä kuumana sunnuntai päivänä, mutta Etna kasteli vain varpaansa. Uskoisin kuitenkin että myös se ui tänä kesänä.. kun ajan kanssa rannalle lähdetään...
Etnan juoksuja odottelen alkavaksi tässä jonkin ajan kuluttua.. saapa sitten nähdä milloin ne alkavat. Pienen pieniä viittauksia siihen on kuitenkin jo ilmassa... Se miten niistä selvitään onkin sitten sen ajan murhe.
Tokoa ollaan reenattu enemmän ja vähemmän innostuneesti aina silloin tällöin. Jotenkin se ei nyt vaan jaksa innostaa ja tietysti jos olisi viisas niin sitä reenaisi vain sillon kun on itse oikeassa vireessä. Niin taisi käydä tänään.. näyttelyreenien sivussa kävin Zeuksen kanssa alokasluokan liikkeitä läpi ja ne sujuivat yllättävän hyvin.. Seuraamisessa pienenä pulmana on se, että Zeus alkaa ennakoida jättäviä liikkeitä ja hidastaa siis vauhtia kun arvelee käskyn kuitenkin kohta tulevan... Tänään otimme seuraamista, liikkeestä maahan ja liikkeistä seiso, luoksetuloa ja paikalla oloa ja ne kaikki sujuivat (oman silmän mukaan) ihan hienosti lukuunottamatta juuri tuota pientä Zeuksen ennakoimista.
Näyttelyreeneistä puheenollen tänä keväänä niissä on tullut muutamissa käytyä. Pikkuhiljaa Etnakin alkaa hoksaamaan mistä on kysymys.. Sen kanssa pitäisi vain jaksaa reenata niin, että seisomiseen saisi lisää kestoa. Liikkuminen Etnalla on mielestäni edelleen todella huonoa, mutta en keksi miten sen saisi liikkumaan paremmin. No ehkäpä saamme siihen vinkkejä sitten sunnuntaina Harjavallassa.
Piti tässä oikein muistella miksi viime viikolla ajattelin että nyt pitäisi kyllä kirjoittaa blogiin heti ettei vain unohtu.. No unohtu se, mutta palasi mieleen kuitenkin. Ja se asia taisi liittyä jotenkin siihen, että olemme alkaneet koirien kanssa reippailemaan pienesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kävelylenkeillä tahti on vähän toinen kuin talvella ja keväällä ja juokseminenkin on tullut mukaan kuvioihin. Täytyypä sanoa etten muista milloin olisin nauttinut niin paljon kun viime viikon piitkällä lenkillä. Siinä niin käveltiin kuin juostiinkin erittäin vaihtelemassa maastossa ja sen verran reipas tahti oli, että kolmen tunnin lenkki kutistui kahteen tuntiin. Koiristakin oikein näki sen, kuinka paljon ne nauttivat siitä kun saivat vapaasti juosta.
Käskystä riippuen koirat juoksivat metsäpolulla joko edessäni tai takanani... lenkin loppu puolella tuli vastaan oja.. Niiden kaikkien lammikoiden ja vesilätököiden jälkeen päätin todella yrittää selvitä kuivin jaloin. Híeman epäröivin katsein tutkailin ojan yli meneviä puunrunkoja miettien kestäisivätkö ne. Tulin siihen tulokseen, että koska nuo muurahaiset luottavat niihin niin luotan minäkin. Ja eikun sitten vain ojan yli :D. Kyllähän ne puut kestivät, harmi vaan että yksi niistä päätti pyörähtää ympäri kesken kaiken ja niinhän siinä seisottiin sitten nilkkoja myöten ojassa :D :D :D Sen verran hyvä fiilis oli kuitenkin päällä, etten niin pienestä jaksanut masentua, hyvänen aika sentään eihän siinä kastunut vaan kun sukat, kengät ja lahkeet. Mitä siitä että valkoiset lenkkarit olivat muuttaneet väriään toiseen ääripäähän. Niinpä jatkoin itsekseni naureskellen matkaa.. ja niin joo ne koirat. Ne tietysti selvisivät kuivin tassuin, ne kun viisaasti hyppäsivät ojan yli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti