Tampere KV näyttelyn jälkeen koirani jäävät viikon mittaiselle "lomalle" ettemme veisi mukanamme töihin mitään tartuntaa... Näin ollen tulee samalla palauteltua mieliin myös yksinolo harjoituksia. Ensimmäinen päivä meni ihan kohtuu hyvin.. eivät ne kahdeksaa tuntia joutuneet olemaan yksin, ehkäpä vain puolet siitä mutta kotiin tultuani löytyi makuuhuoneestani silputtu paperirulla. Syyllistä ei kovin kaukaa tarvinnut hakea, Zeushan ei koskaan ole moista harrastanut, Etna puolestaan toisinaan tylsistyessään kyllä. Olin koittanut kerätä kaiken mahdollisen syötävän tarpeeksi ylös, mutta tuo paperirulla oli nähtävästi unohtunut.
No onneksi vahinko ei kuitenkaan ollut sen suurempi... Vastaaotto komitea oli melkoinen, kera hyppyjen, pomppujen ja haukkujen. Oli siinä melko vaikeaa koettaa olla huomioimatta koiria, kun nuorempi melkein väkisin yritti kiivetä syliin.
No jälleennäkemisen riemusta selvittiin ja käytiin läheiseltä pellolta hakemassa erittäin tiivisti pakattuna 10 litraa voikukan lehtiä ym. vihreää kanilauman syötäväksi. Siinä samalla koiruudet saivat tuhlata ylimääräistä energiaansa juoksennellen saksanpaimenkoira Ronin kanssa.
Tänään palauteltiin hieman myös kanien muistiin sitä, miten sitä pitikään käsiteltäessä käyttäytyä... siinä samalla tuli tarkistettua kaikilta hampaat ja kynnet.
Päätin todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa tältä keväältä toko reenit.. Tällähetkellä vaan ihan meidän keskiset, mutta parempi sekin kai kun ei mitään.
Zeuksen kanssa aloittelimme palauttelemalla mieliin luoksetuloa lyhyeltä ja pitkältä matkalta. Se sujui muuten hienosti ilman varasteluja ym.. mutta herralla on hieman hakusessa suoraan istuminen pitkän luoksetulo matkan jälkeen. Niinpä sitä täytyy varmaan alkaa rakentamaan oikeaksi taas lyhyen matkan avulla ja sitten pikkuhiljaa pidentää matka.. Toisena palauttelimme mieliin Zeuksen ikuista ongelma aluetta, nimittäin maahanmenoa! Tällä kertaa niin maahan meno, kuin paikallaolokin sujuivat hienosti. Pidemmässä paikalla olossa herra tosin vaihtoi kesken kaiken kankulta toiselle.
Etnan kanssa aloittelimme palauttamalla perusasentoa mieliin.. Hyvin neiti sen muisti, vaikka kaikki muu onkin vaipunut unholaan! Hienosti Etna osasi istua sivulle, mutta siinä pysyminen olikin sitten jo toinen juttu. Eli neidin kanssa jatkamme siitä, että pikkuhiljaa pidemmämme perusasennossa istuttavaa aikaa ja sitten aletaan varovasti muuttamaaan sitä paikalla oloksi josta ehkä sitten jossain vaiheessa rakennamme luoksetulon!
Tämmöisiä tällä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti