Heti ensi alkuun täytyy korjata aiemmin tällä  viikolla kirjoittamani väärä tieto, eli molemmat Zeuksen ensimmäisen pentueen pennut on tutkittu silmiltään ja polviltaan terveiksi. Ehkäpä erehdykseni sallitaan, koska Elviksen silmät ja polvet tutkittiin tosiaan neljää päivää aikaisemmin kun siitä kirjoitin. Eli toisin sanoen

10.8.2012 Elvis kävi tutkituttamassa polvet ja silmät tervein tuloksin, hyvät 0/0 polvet ja puhtaat silmät! Lääkäri kehui siinä sivussa myös pojan reipasta luonnetta erinomaiseksi ja mitäpä muuta sellainen lottovoitto kääpiöpinseri kuin Zeus voisikaan periyttää :)

Vaikka saattapa joku olla asiasta erimieltäkin... sen verran sähikäinen on tuo kotona asusteleva Zeuksen tytär. Rauhalliseen, ystävälliseen ja yleensä ottaen kaikista pitävään Zeukseen, joka kaiken lisäksi uskoo kaiken kerrasta, verrattuna Adja on jotain aivan muuta. Syynä varmasti aika pitkälle se, että kuri on vuosien mittaa löystynyt melkoisesti. Se komennus haukku joka Zeukselta kitkettiin pois heti alkuunsa kun se muutti luokseni on edelleen melko voimakkaana käytössä kohta vuoden täyttävällä Adjalla.

Sen verran kovapäinen tuo neiti on, että vaikka alusta asti sille on opetettu, ettei keittiöön saa mennä käy se siellä edelleen vähintää kerran päivässä ja kun jää rysän päältä kiinni nauraa koko kropallaan, että "taaskin olin nopeampi kuin sinä". Tämän tavan kitkemiseen on yritetty konstia jos toistakin, mutta ehkä sille ei ole koskaan suututtu tarpeeksi kovaa, enkä minä siihen edes pysty vaikka olisi huono päivä. Sen verran huvittava on Adja kun se voittaja fiiliksellä kipittää sitten keittiöstä pois. Siinä määrin tapa on alkanut kuitenkin pikkuhiljaa karsiutua pois, että aikaisemmin Adja juoksi suoraan keittiöön heti kun ulko-ovi aukesi tai sen päästi yläkerrasta alas. Nykyään kun avaan ulko-oven se pääsääntöisesti joko juoksee suoraan yläkertaan tai jää sitten portaiden alapäähän odottamaan. Toisinaan se saattaa olla hiippailevinaan keittiöön päin, mutta kun muistutan sitä, että "ylös" niin se kiltisti ravaa yläkertaan.

On kuitenkin yksi pieni hetki josta se ei luovu... jos yön pimeinä tunteina, tai aamu yöstä kun alkaa pikkuhiljaa aamu  valjeta lähden käyttäkään penskaa ulkona, ja kun sen sieltä sisään päästän se syöksyy pallosalaman lailla keittiöön ja kun kerkeän sen perään se tulee sieltä pois häntä viuhtoen ja koko naamallaan nauraen. Eikä siinä voi kyllä itselleen mitään, väkisinkin suupielet nousevat ylös päin..

Pikaisesti vielä, että meidän näyttelyissä ja mätsäreissä käyminen on tämän vuoden aikana kokenut jonkinlaisen inflaation (tai mikä lie sana tähän sopiikaan) mutta nyt sitten päätin ilmoittaa Adjan Tampereen ryhmänäyttelyyn. Se kun on sopivasti tässä lähellä.. Kyllä me keväällä Zeuksen ja Adjan kanssa yhdessä näyttelyssä käytiin, mutta siitä ehkä sitten vähän myöhemmin lisää!