Jos jonkinlaista on tapahtunut edellisen postauksen jälkeen, monesti on käynyt mielessä että pitäisi päivittää blogia mutta aina se on vain jäänyt kun on ilmaantunut jotain "tärkeämpää". No nyt päätin istahtaa sitten koneelle ja yrittää naputella edes jonkinlaista tekstin pätkää tänne. Joitakuita kuviankin saattaa eksyä postaukseen ja pahoittelut jo etukäteen siitä, että kännykkäkameran laadulla taas mennään...

Viime viikolla lähdin käymään koirien kanssa lenkillä Tampereella Kaupissa. Ensimmäiseksi seurasin aallon jymyn ääntä rantaan ja täytyy sanoa, että siellä ei voinut muuta kuin istua alas ja jäädä seuraamaan sitä aaltojen pauhua ja voimaa. Olisi voinut kuvitella istuvansa myrskyävän meren rannalla, niin isoja allot olivat, ja löivät voimalla rantakallioihin niin, että vesipisaroita lenteli pitkälle. Koirat eivät "merenkäynnin" seuraamisesta niin nauttineet, niitä taisivat ne luonnonvoimat vähän hirvittää ja yksi jos toinenkin kömpi syliin istumaan.



Mutta pitihän niitä kuitenkin sen verran jokaista kiusata, että sain edes yhden kuvan koirista rantakalliolta. Hetken keskustelun jälkeen ne pysyivätkin paikoillaan juuri tämän kuvan ottamisen verran. Heti sen jälkeen järveltä tuli valtava aalto joka löi koirien yli sellaisilla seurauksilla, että jokainen loikkasi omaan suuntaansa lähinnä järveltä pois päin. Etna ja Adja selvisivät pelkällä aallon kastelulla, mutta Zeus parka hyppäsi suoraan kallion koloon joka oli täyttynyt juuri sopivasti vedellä mukavaksi uima-altaaksi. Sanottakoon, että sieltä kömpi ylös hieman tympääntyneen näköinen koira...

Matka jatkui hieman erimielisyyksien vallassa.. minä olisin halunnut jatkaa matkaa rantakallioita pitkin mutta kolme krt neliveto oli erimieltä ja niinpä päätin kerrankin joustaa. Niinpä jatkoimme matkaa hieman kauempana rannasta metsän siimeksessä polkuja pitkin. Aaltojen pauhu kuului onneksi kuitenkin sinnekin.

Parin tunnin lenkin jälkeen lähdimme vielä koirapuistoon jonne oli tulossa useampia kääpiöpinsereitä. Aluksi kun koiria oli vain muutama Etna viihtyi melko hyvin. Suurimmaksi osaksi omissa oloissaan tai minun läheisyydessäni. Adjakin vaikutti viihtyvän ja löysi yhteisen sävelen nuoren amerikantoyterrierri uroksen kanssa. Innoissaan ne ajoivat vuorotellen toisiaan takaa ja juoksivat ympäri koirapuistoa. Kun koiria alkoi tulla enemmän hakeutuivat Etna ja Adja enemmän läheisyyteeni.. loppujen lopuksi ne istuskelivat tai seisoskelivat takanani ja odottivat milloin lähetään pois. Ja täytyy kyllä myöntää, että 25 kääpiöpinseriä samaan aikaan puistossa on kyllä aika monta. Zeusta se ei kuitenkaan häirinnyt. Herra viihtyy aina yhtä hyvin koirapuistossa, suurimman osan ajasta hyvinkin omissa oloissaan hajumaailmasta nauttien.  Välillä se käy sheriffinä komentamassa nuorempiaan tai muuten vaan sellaisia jotka ovat sen mielestä ojennuksen tarpeessa ja jatkaa sitten hajumerkkin lukemista ja jättämistä.



Mustikkaankin koirat ovat päässeet nyt useamman kerran ja saaneet juosta metsässä sydämensä kyllyydestä. Aikansa kun ne ovat siellä juosseet alkavat ne myöskin marjastaa. Valitettavasti niiden poimimvat mustikat eivät kuitenkaan kartuta omaa saalistani, vaan täyttää koirien vatsaa. Ja vaikka ne melkoista tahtia marjoja napaansa vetävätkin niin tuskinpa kuitenkaan siinä määrin, että niiden ruokintakulut vähenisivät :) Melko sujuvasti ne osaavat marjoja poimia, jokainen ja on hauska seurata sitä miten ne siirtyvät pehkolta toiselle ja suu vain käy. Siinä mielessä niiden kanssa on mukava käydä marjassa, kun ne eivät irtoa liian kauas. Tosin hankin juuri koirapillin ja tarkoitus olisi opettaa jokainen pillille. Silloin ei haittaa vaikka irtoaisivat vähän kauemmaksikin, kun pillin ääni kantaa melko pitkälle.

Toisinaan joko ennen tai jälkeen marjastuksen välillä sekä että, olen juoksuttanut koiria metsäauto tiellä niin, että ajan itse edellä ja koirat juoksevat perässä. Aluksi koirat meinasivat hätääntyä melkoisesti, kun luulivat varmaan joutuvansa hylätyiksi... mutta kun aikani sitä jatkoin ja juttelin niille ikkunasta niin ne alkoivat hiljalleen tottua ajatukseen ja jolkottelivat rauhassa joko auton vierellä tai takana. Höyryveturi Zeus tosin välillä innostuessaan saattoi juosta auton edellekin ja mennä häntä  viuhtoen pitkällä edellä kohti hirviaidan porttia jonka luona tietää pääsevänsä kyytiin. Täytyy myöntää, että moneen kertaan olen miettinyt onko tuollainen juoksuttaminen turvallista tai järkevää, mutta todennut sitten, että kunhan vauhti pysyy tarpeeksi hiljaisena, koirat rauhallisina ja tilanne hallinassa niin saatan niin tehdä jatkossakin aina sopivan paikan tullen.

Tässä viellä muutama kuva marja kavereista... alemmassa kuvassa marjastaa Adja
 ja viimeisimmässä kuvassa uusin tulokas ylläripylläri pupun poikanen josta ei tullutkaan Harmia, koska se aiheutti niin paljon harmia. Sen sijaan pieni pupupoika sai nimekseen Plösö!