Asiaa nimistä

Ajattelin vähän pohdiskella nimiasioita. Lähinnä ehkä kertoa mistä omat koirani ovat nimensä saaneet ja miksi.

Jeni kesällä 2006.

Ihan ensimmäinen koira jolle olen antanut nimen, oli saksanpaimenkoira narttu Jeni, meidän perheen ensimmäinen koira. Muistan sen miten pennun tulemisen jälkeen istuimme isossa nojatuolissa isä, minä ja veljet. Tuli rätisi takassa ja pentu oli käpertynyt lattialle nukkumaan. Mietiskelimme pennulle nimeä, veljeni kävivät kaikkien tuttujen koirien nimet läpi. Ehdotuksia olivat mm. Niki, Tase, Söpö, Raisa, Jessekin taisi olla yksi vaihtoehdoista huolimatta siitä, että tuo koiranpentu oli tyttö. Lopulta minä ehdotin pennulle nimeä Jeni, ja Jenihän siitä sitten tuli. En osaa sen tarkemmin kertoa, mistä tuo nimi mieleen tuli.

Zeus 2007

Kun Jeniä ei enää kesän 2006 jälkeen ollut, harkitsin pitkään jacrusselinterrierin pennun ostamista. Koira olisi ollut narttu ja nimikin sille oli jo valmiina tiedossa. Toisin kuitenkin kävi, ja russelin sijaan päädyinkin kääpiöpinseriin ja kaiken lisäksi urokseen. Kun tämä päätös oli tehty, tiesin koiran nimen jo oikeastaan heti. Siitä tulisi Zeus, mutta vain ja ainoastaan jos se olisi musta. Jostain syystä mielestäni sama nimi ei olisi sopinut niin hyvin ruskealle kääpiöpinserille. Taaskaan en oikeastaan osaa sanoa mistä nimi tuli, se vain oli tiedossa jo pitkään, ennen kuin olin saanut varmuutta edes siitä, saanko pennun vai en. 

Ennen Etnaa minulle oli tarkoitus tulla musta kääpiöpinseri narttu. Tämä pentu ei kuitenkaan koskaan edes syntynyt ja niinpä hyvä nimi jäi käyttämättä. Nimi tarttui matkaan vanhasta lappilaistarinasta. Enää en muista tarinen nimeä, tai edes sitä kuka sen oli kirjoittanut, mieleen jäi vain muutama siinä esiintynyt nimi. Aikoinaan olin käyttänyt kyseistä nimeä myös yhdellä hiiristäni. Joskin sen kirjoitusasu oli erilainen, kuin tuolle mustalle nartulle tarkoittamassani nimessä.

Zeus syksyllä 2007

Etnan nimellä onkin sitten jo oikeastaan enemmän tarinaa. Se lienee täällä blogissa jo muutamaan kertaan ilmi tullutkin. Tarina alkaa Perä-Posiolta vuodelta 2009, mökin keittiöstä lumisista maisesmista. Hiljalleen rätisevästä radiosta josta sitten alkoi kuulua Sylvian joululaulu. Enpä tiedä olinko koskaan aikaisemmin ajatellut laulun sanoja sen enempää, kuunnelut vain joululauluna muiden joululaulujen joukossa. Nyt jotenkin sanat vain iskivät ja lujaa, lieneekö sitten alakuloisuus ja hiljainen suru menetetystä pennusta liittyneet siihen jotenkin. 

"Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah tää kaikki hurmaa ja huumapi pään."

Mökin maisemia 2009
 (kuva Kalle Kairankiertäjä
 https://plus.google.com/116707437476775514719/photos)

Loput laulun sanat taisivat mennä ohi, kun jäin makustelemaan suussani nimeä Etna. Mielestäni se oli mitä oivallisin nimi koiralle, ja vieläpä sellainen nimi jota ei varmasti sattuisi kovin montaa tulemaan vastaan. Nimessä oli vain yksi ongelma, mielestäni se ei missään nimessä sopisi mustalle koiralle ja olin kiven kovaa päättänyt, etten tulisi koskaan hankkimaan ruskeaa kääpiöpinseriä. Niinpä ajatus hienosta nimestä hautautui ja unohtui, taisi jäädä alitajuntaan muhimaan. Ja kun aika lopulta oli kypsä ja totesin, että kaikesta uhoamisesta huolimatta minulle oli kuitenkin tulossa Ruotsista punainen narttu, oli sille nimi jo valmiina. Siitä ei ollut epäilystäkään. Tähän samaan tarinaan liittyy vielä tuon Islannissa purkautuneen tulivuoren tarina, ja lentoliikenteen pysäyttänyt tulivuorenpurkaus. Mistään muusta en varmasti muistaisikaan, että se tapahtui vuonna 2010, mutta juurikin sen takia Etnan tulo Suomeen viivästyi.

Etna Ruotsinmaalla, kuva kasvattaja

Osuva nimi oli senkin takia, että pitkään sain vain katsella kuvia kaukana olevasta pienokaisesta. Kun silmä tottui punaiseen pentuun, niin kaunishan se oli. Ja kun pentu lopulta tänne saapui ja pääsin siihen tutustumaan, kävi ilmi ettei mikään toinen nimi olisi tälle koiralle voinut sopia paremmin. Etna tulivuoren kerrotaan olevan yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista ja tulivuoren kaltaisia purkauksia tuli myöskin Etnalta. Kun tutustuin Etnaan liittyviin legendoinhin tarkemmin, kävi myös ilmi että nimien Etnan ja Zeuksen  väliltä löytyi yllättävä yhteys. Erään legendan mukaan nimittäin Etna tulivuoren alla, oli luola jossa Zeuksen salamat taottiin. 

Kun kolmannen koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi, oli sille ollut nimi tiedossa jo kauan. Koska Zeuksen ja Etnan nimille oli löytynyt yhdistävä teema, yritin aluksi kuitenkin löytää samasta teemasta nimen myös kolmannelle koiralle. Yhtäkään suuhun sopivaa ei sitten kuitenkaan löytynyt ja lopulta käyttöön pääsi sitten kuitenkin tuo mustalle nartulle tarkoittamani nimi, jonka oli tarkoitus tulla käyttöön jo ennen Etnaa. Kirjoitusmuotoa olin alkuperäisestä hieman muuttanut, jättänut nimestä yhden d-kirjaimen pois. Alkuperäisessä tarinassa kyseinen nimi oli vanhan saamelaisen miehen, isoisän. Mielestäni ei kuienkaan ollut mitään estettä sille, etteikö se olisi sopinut myös vastakkaisen sukupuolen edustajalle. Näin sai nimensä Adja. 

Pieni lauma pöljän näköisiä koiria <3

Aina antaessani koiralle nimen, olen halunnut antaa sellaisen joka erottuu massasta. Nimen jota ei ole jokaisella vastaantulevalla koiralla, eikä edes joka kolmannella koiralla. Pettymykseni oli melkoinen kun ensimmäisen kerran törmäsin toisella koiralla nimeen Zeus. Se oli kuitenkin kaikin puolin odotettavasti ja varmasti kyseinen nimi oli ollut myös monella koiralla ennen Zeuksen syntymää. Ajan kanssa olen oppinut sen hyväksymään, että tulemme varmasti vielä kohtaamaan monen monta Zeus nimistä koiraa. Yhden asian suhteen olen kuitenkin taipumaton. Mielestäni se nimi ei sovi yhdellekään toiselle koiralle niin hyvin kuin, tuolle omalle mamman pojalleni. Koiralle jonka sydän on puhdasta kultaa, mutta mieli tarvittaessa terästä. 

Ei meillä pueta koiria yleensä näin, kuva naamiaisista 2011, Adja

Etna ja Adja nimiä en ole toisilla koirilla tavannut, kuullut tai nähnyt. Ja jos saisin itse valita, niin en sellaisiin haluaisi jatkossakaan törmätä. Kun siskolleni muutti asumaan Zeuksen lapsenlapsi, yritin varovasti kysellä millaisia nimi suunnitelmia siskollani oli. Uskaltauduin jopa ehdottamaan muutamaa omaa nimivaihtoehtojani. Näistä yksikään ei päätynyt pennulle nimeksi, mutta lopullinen nimi on kuitenkin muunnelma yhdestä ehdotuksestani. Myös nimi Emra on sellainen, joita en ole kuullut muilla koirilla olevan.

Jeni

Mahdollisia tulevia nimiä minulla on mielessäni pitkä lista, eikä aina vain mielessäkään. Kalenteriin tulee aina kirjoitettua muistiin erikoinen nimi, jos sellainen sattuu vastaan tulemaan. Nämä nimet ovat kuitenkin hyvin rotukohtaisia, enkä rupea niistä sen enempää lavertelemaan. Varmaa kuitenkin on, että alunperin saksanpaimenkoiralle tarkoittamani nimi tulee käyttöön vain ja ainoastaan, jos joskus jonkin paimenkoiran hankin. Tällä hetkellä mieltä kutkuttava paimenkoira olisi Tsekinpaimenkoira ja nimi sillekin ihan hyvin istuisi. En kuitenkaan voisi kuvitella antavani sellaista nimeä kääpiöpinserille. 

En tiedä onko se huolestuttavaa, että itseasiassa seuraavalle kääpiöpinserille ei vielä ole löytynyt sopivaa nimeä. Toki muutamalle urokselle olisi jo nimi valmiina, mutta ei nartulle. Valmis nimi löytyisi kuitenkin pitkäkarvaiselle kaniinimäyräkoiralle, tsekinpaimenkoiralle, suomenajokoiralle ja suomenpystykorvalle. Niminä ne taas ovat sellaisia, ettei niitä tulisi vastaan kovin montaa vuodessa. Jostain syystä ne sopivat mielestäni vain ja ainoastaan tietyille roduille tai tietyn tyyppisille koirille. Hassua on sekin, että russeli nartulle päättämäni nimi, ei koskaan ole tullut käyttöön, eikä näillä näkymin ole tulossakaan. 

Jeni

Tämän tarkemmin en osaa käyttämääni nimipolitiikkaa selventää. Olen kuitenkin aina ollut hyvin kiinnostunut koirien nimistä, niin edesmenneistä kuin tulevistakin. Erityisesti pidän erikoisista nimistä, juurikin sellaisista joita ei tule kovin usein vastaan. Nimen tulee kuitenkin olla hyvin koiralle sopiva ja mikä tärkeintä, suuhun sopiva. Mikäpä olisi  sen inhottavampaa kuin kutsua omaa koiraa, jonka nimeä ei osaisi sanoa oikein. Kaverikoirailun myötä olen todennut, että jopa nimi Zeus on hankala monen ihmisen suuhun. Niinpä siitä on tullut mitä ihmeellisempiä muunnelmia. Yksi kutsuu koiraa nimellä Tsems, toinen nimellä Seos, onpa joku varmistellut useampaan kertaan senkin, että "Zerokos tämä nyt oli." 

Etna on aina pysynyt Etnana, sen ihmiset usein kuulevat ja ymmärtävät oikein, osaapa joku sen tulivuoreenkin yhdistää. Adjasta kuitenkin väännetään usein Nadja tai Aida. Eipä se juuri minua jää harmittamaan, ellei joku osaa koirani nimeä oikein sanoa, saati sitten muista sitä. Tärkeintä lienee se, että olen ne itse jokaiselle valinnut ja mielestäni valinnassa onnistunut hyvin. Joskaan Adja nimellä ei ole ihan samanlaista merkitystä, kuin nimillä Etna ja Zeus. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Adjalla olisi merkitystä. Eikä kirjain lyhennelmä  A D J A  kuitenkaan aivan merkityksetön ole.. onhan se lyhennelmä sanoista Amerikan Disc Jockey Association, joka tarkoittaa amerikkalaista tiskijukka yhdistystä. Ja jos totta puhutaan, niin ihmisenä Adja saattaisi hyvinkin omanlaisenaan, erittäin räiskyvänä ja huomionhakuisena persoonana olla mitä parhain tiskijukka.