Etna täyttää vuosia, taas. Juurihan se täytti, vuosi sitten ja sai sen kalliin syntymäpäivä lahjankin :) Yritin kalenterin muistiinpanosivuille jonkinlaista syntymäpäivä runoa hahmotella, vaan päätin jättää sen julkaisematta, koska niissä toistui Etnan erilaisuutta korostavat sanat moneen kertaan.

Syynä tähän julkaisemattomuuteen on se, että minä en enää oikeastaan pidä Etnaa juurikaan erilaisempana, tai erityisenä, ainakaan sanan negatiivisessa mielessä. Se on totisesti lunastanut paikkansa meidän laumassa ja ihmisten sydämissä ja nyt se on jo pidemmän aikaa ollut, vain koira siinä missä muutkin.

Etna kaikkien aiheuttamiensa huolien ja murheiden jälkeen, on totisesti varmasti yksi maailman aurinkoisimmista koirista. Sen elämän iloa, ei voi kuin ihmetellä, kuten sitäkin, miten se tulee niin iloiseksi aivan  pienistä arkisista asioista. Arvonimensä prinsessa, se ansaitsi jo vuosia sitten, tulipa siihen, liitettyä alkuliite "todellinen", toisenlaisten frendien myötä. Etna on todellinen prinsessa, joka nukkuu melkein kuin ruususen unta, tosin kuvainnollisesti vain. Tässä sadussa prinsessan unet jatkuvat vain pitkälle aamuun, tai mieluiten jopa päivän puolelle asti, ei vuosikausiksi.

Etna on totisesti aamu-uninen. Erityisesti talvella niin allekirjoittaneen, kuin senkin aamut ovat vaikeita, heräämisen ja ylösnousemisen kantilta. Jos taas prinsessa saa herätä omia aikojaan, on sen aamu rutiineja liikuttavan hellyyttävää seurata. Se osaa totisesti näistä "hitaista aamuista" ottaa ilon irti. Leveä virne naamallaan se venkoilee sängyllä pitkään, venytellen ja kieriskellen kyljeltä toiselle ja heiluttaa häntäänsä taukoamatta. Ja kun se on aikansa saanut nautiskella heräämis rutiineistaan, hyppää se elämäniloa tulvillaan sängyltä alas ja on lopulta valmis ottamaan uuden päivän vastaan.

Hieman toisenlaisia ovat ne aamut, jolloin herääminen tapahtuu Etnan mielestä luvattoman aikaisin. Adja herää sillä siunaaman sekunnilla kun herätyskello räpsähtää päälle. Itse asiassa se kuuntelee korvatarkkana allekirjoittaneen hengitystä ja kun kuulee siinä merkkejä heräämisestä tai mahdollisesti siitä, että toiveissa on se, että sängystä ollaan nousemassa ylös, on se jo ovella odottamassa. Sillä on aina kiire ulos, oli siellä käyty edellisen kerran edellisenä iltana, tai viisi minuuttia sitten, sillä ei ole merkitystä. Etna puolestaan tuntuu kellon soimisesta vaipuvan vain syvempään uneen, se ei vahingossakaan aio herätä, kääntää vain kylkeä ja kömpii syvemmälle peiton alle. Zeus, joka nukkuu yönsä vauvan kopassa, siirtyy ensimmäisen kellon soiton jälkeen pieneksi hetkeksi kainaloon nukkumaan. Adjan joutuu komentamaan vielä takaisin sänkyyn, Etnan puolestaan joutuu komentamaan ulos siinä vaiheessa kun kaikki muut ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa.

Yleensä yksi käsky ei riitä, eikä toinenkaan. Kolmannella käskyllä Etna saattaa kömpiä peiton alta esiin, ja neljännellä lähteä hipsimään alakertaan. Tosin välillä prinsessa sulkee korvansa täysin käskyiltä ja sen kuin nukkuu vaan, kunnes sen käy kaivamassa esiin ja kantaa ulos. Etna erityinen saa anteeksi tämän aamu-unisuutensa. Vaikka se toisinaan käy allekirjoittaneen hermojen päälle, on tuo aamu-unisuus kyllä oikeasti varsin hellyyttävä piirre ja saa kyllä hymyn väsyneen omistajan kasvoille. Etenkin se kun neiti sitten lopulta kynnet rapisten ilmestyy esiin, nauraa koko naamallaan ja heiluttaa häntäänsä tuoden esiin sen asian, että "tässä olen".

Hitaina aamuina Etnaa ei tarvitse käskeä, kun se saa heräillä omia aikojaan, lähtee se uloskin mielellään ja jopa vapaaehtoisesti. Näinä hitaina aamuina se on kyllä parhaimmillaan, enkä tiedä ketään toista, joka olisi heti aamusta (puolesta päivästä) asti niin täynnä rakkautta ja elämän iloa, ettei edes tiedä, mihin sen kaiken tuhlaisi. Nämä Etnan aamut ovat jotain sellaisia, ettei niitä oikein osaa edes sanoin kuivailla, ne täytyy itse kokea :)

Näiden sanojen myötä, haluan toivotella meiän prinsessalle hyvää 5-vuotis syntymäpäivää ja tietysti toivoa, että nuo taakse jääneet vuodet olisivat vasta 1/3, mieluiten toki vasta 1/4 sen lopullisista elinvuosista. Ja erityisesti sitä, että se tulevaiduusessakin toisi vähintään yhtäpaljon iloa minun ja meidän muidenkin elämään ja nuo huolet ja murheet saisivat vihdoin ja lopullisesti painua unholaan.

Etna 5 v. 22.2.2015