lauantai 21. helmikuuta 2015

Tuossa kun lueskelin blogin vanhoja tekstejä, tiettyjä asioita etsiessäni, huomasin aikas hauskan seikan. Me käytiin joitakin viikkoja sitten koirien kanssa kyläilemässä tuolla naapurikaupungin puolella ja niinhän siinä illan mittaa sitten kävi, että päivän kyläilyreissu muuttui yökyläksi. Se nyt ollut lainkaan se oleellinen seikka,  vaan se, että me oltiin vuosi takaperin tehty juuri samanlainen vierailu. Historia toistaa siis itseään :D

Vaikka meillä olikin koirien kanssa ehtinyt syntyä melko pitkä tauko näiden kyläilyjen suhteen, ellei nyt mukaan lasketa mummola käyntejä, niin oli ihana huomata, että ne vielä onnistuvat hyvin. Tällä kertaa otin sisään häkinkin siinä vaiheessa kun selvisi, että ollaan jäämässä yöksi, vaan eipä siellä yötään nukkuneet muut kun Zeus, ja Zeuskin omasta tahdostaan.

Vallan mainiosti pärjättiin, vaikka saman katon alla oleili kaksi kissaakin. Väinö ja Väiski kissat sulostuttavat ystäväni arkea ja joutuvat kyllä näillä meidän kyläreissuilla koirien lähes jakamattoman huomion kohteeksi. Onneksi siihen tuo helpotusta se, että kissat useimmiten vetäytyvät yläkertaan, kun kuulevat meidän olevan tulossa.

Tältä reissulta oikein erityismainittavana asiana jäi mieleen eräs positiivinen huomio. Paikalla oli myös minulle vanha tuttu, mutta Etnalle melkoisen uusi tuttavuus. Etna ei siitä ollut kuitenkaan lainkaan moksiskaan ja pitihän siitä oikein kuvamuistokin ottaa, miten Etna lepäili itselleen lähes täysin vieraan ihmisen sylissä :)  Vaikka eihän se tuossa kuvassa nyt aivan rentoutuneelta näytä, niin  kyllä se siinä torkut kuitenkin pystyi ottamaan. Ilta meni muutenkin varsin rattoisasti, koirille olin varannut mukaan vähää omaa tekemistä ja nekin vaikuttivat viihtyvän.


Mukana oli koirille paketillinen tuollaisia nahkarullia ja löytyipä niitä ystäväni allaskaapista samanlainen satsi lisääkin. Vanhat ja jo kertaalleen pureskellut luut maistuivat tietenkin paremmalta kuin ne upouudet. Ja paras "luu" oli tietenkin aina jollakin toisella. Melkoista kyyräilyä ja kyttäilyähän se sitten oli, että luiden kierrätys onnistui. 


Mikäpäs on kääpiöpinserin mielestä mukavampaa, kuin olla jakamattoman huomion kohteena. Ja mikäs siihen on parempi paikka, kun tällätä itsensä keskelle korttipeliä... :) 


Adja kävi välillä häkissä mylläämässä, ja on tässä joutunut täysin parazzin yllättämäksi. 


Välillä piti käydä ottamassa lepoa.


Väiski tarkkaili tilannetta portaiden yläpäästä ja tuumaili, että parasta vain pysytellä katon rajassa.


Lauma <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti