Aamulla väsytti. Yö jäi lyhyeksi, viisi tuntia ehkä hieman alle. Vettä satoi läpi yön. Aamulla ensimmäinen ajatus liittyi linnun lauluun ja siihen, että silmiin sattuu. Tuntui siltä kun joku olisi hieraissut kourallisen hiekkaa silmiin.

Muutamat aamut tässä viime aikoina on mennyt niin, että Etna on taas alkanut vitkutella ulos lähtemisten kanssa. Uudessa kodissa se on ilmaantunut tuulikaappiin viimeistään silloin kun kaksi muuta koiraa on kytketty kiinni. Viime päivinä sitä on kuitenkin joutunut pyytämään, ennen kuin se on suvainnut saapua paikalle.

Tänä aamuna Etna taisi kuitenkin olla tuulikaapissa jo ennen minua, ja varsin hyvän tuulinen. Muutaman kerran aamulenkillä piti hieman hillitä koirien intoa, kuvainnollisen hiekan hiertäessä silmiäni. Korttelin päässä kotoa istui omenapuun oksalla kaksi pienempääkin pienempää lintua.  Mitähän lie, peukaloisia, ympäristö ei vain tainnut olla ihan niiden elinympäristöä vastaavaa.

Ajatukset vaelsivat valtameren taakse, magneettiin joka silloin jäi ostamatta.  Magneettiin jossa luki
"Try To be the person your dog thinks you are."

Inhimillistämistä tai ei, niin tuossa hetkessä, tuona harmaana aamuna ajattelin, että siinä on yksi hyvä ohje meistä ihan jokaiselle. Jokaiselle koiranomistajalle.

Aurinko nousee

on kastetta maassa.

Aika on herätä

nousta ja lähteä.

Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,

niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas.

Ja varjoisat veet,

niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas

vain metsässä tuulee.

Aika on leikin

ja naurun ja riemun.

Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa

niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas.

Ja varjoisat veet.

Aurinko laskee,

jo pitenee varjot.

Aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.

Kari Rydman.

Aamun harmaiden jälkeen aurinko paistaa ihanan lämpimästi. Leikkisä närhi seuraili minun ja hoitolasten metsäseikkailua. Hienointa oli ehkä se, että viisi vuotias pyysi meitä olemaan hiljaa ja tulemaan lähemmäksi. Siinä me sitten yhdessä seisoimme metsän reunassa kuunnellen miten tikka nakutti. Aamulla ihailimme lasten kanssa pihalla oleillut rusakkoa, joka tosin myöhemmin pojan kertomuksessa oli muuttunut struksiksi.

Veli soitti, juteltiin päätöksen teosta ja siitä mikä siihen on johtanut, vaikka kyseessä ei ollut meidän  kummankaan päätös. Sanotaan, että puhuminen auttaa...
Auringonlasku toissa iltana oli ollut erityinen siellä jossain. Kauniita auringonlaskuja siellä on paljon, mutta tuo toissa iltainen oli ollut hyvin erityinen, ajatuksia herättävä. Sellainen joka pistää ihmisen miettimään, ajatukset lentämään toisen ihmisen luokse. Miettimään, että pitäisikö ottaa puhelin käteen ja soittaa, soittaa vai olla soittamatta.

Päivän mittaan, moneen  kertaan vedet ovat nousseet silmiin, mutta vain ihmisten  katseilta suojassa valuneet poskille. Luopuminen kohtaa joskus jokaisen meistä. Omalla kohdalla tämä luopuminen sai omat ajatukset liki kymmenen vuoden taakse, veljelläni ne lensivät vieläkin kauemmaksi. Vuoteen 1999. Silloinkin oli yllättävän luopumisen aika, vaikka tiesikin, että jonain päivänä se tulee vastaan. Se päivä ei vain ollut tiedossa etukäteen.

Elämä jatkui silloin, se ei pysähtynyt myöskään kesäkuussa 2006 ja eteenpäin kuljetaan nytkin, niin kuin jo eilen kirjoitin. Päivä vain ja hetki kerrallaan, niin sitä selviää ja on selvitty aikaisemminkin.  Tulossa on monta päivää, monta muistoa, näin ensialkuun ne saavat vedet silmiin, niin tälläkin hetkellä. Mutta tulossa on vielä aika, jolloin ne kyynelten sijaan nostavatki hymyn huulille.

Tänä keväänä, joku aika sitten kerroin perhosesta, joka pysähtyi hetkeksi levähtämään takilleni. Luulen ja haluan uskoa, että tästä kesästä on tulossa hyvin erityinen perhoskesä. Sillä tänä keväänä, kesästä puhumattakaan, tämän lämpimän jakson jokainen perhonen, jokaisen perhosen siiven isku, muistuttaa menneestä ja uskollisesta paimenesta. Ihmisen parhaasta ystävästä. Koirasta, joka ei ohittanut perhosia välinpitämättömästi, Jokainen perhonen muistuttaa koirasta, joka halusi lentää, koirasta, jolle perhoset lainasivat siipiään.