sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Meidän pienimuotoinen "kevätseuranta" on päässyt hyvin käyntiin. Yksi varmimmista kevään merkeistä on meille aina ollut se, kun Etna ryhtyy kokeilemaan uusia parfyymeja all naturel, tietenkin. Tällä kertaa viime viikolla luontopolun varresta löytynyt tuoksu ei ollut mikään, Eau de Toilette, ei edes Eau de Parfym. Ehei, se oli Parfyymiä isolla p:llä ja tuoksumaailmaltaan sellainen, että yllättäin Zeuskin siihen mieltyi. No joka keväinen riemu päättyi kylpyhuoneseen, kun koitin pestä Parfyymiä ala kuollut kala, hieman hillitymmäksi, tuskin havaittavan vienoksi tuoksuksi.

Ensimmäiset joutsenet, pariskunta joka kantaa kunniallisesti laitapuolenkulkijoiden antamia ristimänimiä Aksel ja Elina taisivat saapua jo muutama viikko takaperin. Siinä ne Kirkkojärven pienessä lahdelmassa, rannan sulassa ruokailevat rauhallisen ja tyytyäisen oloisena, kun siitä ohi pyyhällän pyörälläni.

Viime perjantaina, eli aprillipäivän kunniaksi samaan sulaan oli ilmaantunut kaksi pariskuntaa telkkiä. Siinä ne sulassa sovussa uiskentelivat pienessä sulassa, kauniista keväisestä aamusta nautiskellen.

Eikä lauantai halunnut jäädä yhtään perjantaita huonommaksi. Heti aamusta näin pellolla rivakan lentonäytöksen yksinäisen töyhtöhyypän toimesta, kuusi joutsenta päästivät riemukkaat keväthuutonsa ylilennollaan. Ajomatkalla Espooseen havaittujen töyhtöhyyppien määrä kohosi jo kuuteen, sitten vähän ennen Espoonlahtea ilo läikähti sydämessä. Leskenlehtiä etelärinteillä, eikä yhtä tai kahta, ehei. Monin verroin enemmän ja vielä vähän sen päälle.

Kevät tuntui olevan pidemmällä Espoossa, kuin täällä, ja vaikuttipa siltä, että  Espoo on täynnä iloisia koiraihmisiä, jotka nauttivat aurinkoisesta päivästä ulkoillen koirien kanssa. Omat koirani olivat jääneet nautiskelemaan kevätpäivästä kotinurkille. Syystä että, en halunnut niitä viedä sekoittamaan pakkaa italianmastiffi Bronkon, monirotuisen Ronjan, maatiaskissa Maukun ja reippaan muutaman kymmenen tarantellan nurkkiin.. Enkä toisaalta myöskään makuuttaa niitä turhan tähden autossa tuntitolkulla.

Ihan yhtä innokkaana kuin tulomatkalla, niin kotimatkallakin jatkoin bongailua. Aika hieno ilmestys oli se yksinäinen kurki, joka teki raskasta lentoon lähtöä siinä heti alkumatkasta, mihin lie oli kaverinsa hukannut. Useita joutsenpareja näkyi pitkin matkaa ja monikymmenpäinen kurkiaura lenteli korkeuksissa matkalla kuka minnekin.

Tänään aamulenkillä, (okei myönnettäköön, että kyllä se kello oli jo puolen päivän tietämille ehtinyt) sain ilokseni huomata, ettei eilinen kotinurkkien töyhtöhyyppä ollutkaan ihan yksinäinen. Tänään ne kumppinsa kanssa taivalla lennellen päästivät omat keväthuutonsa valloilleen.

Kun vain malttaa tässä kotona pötkötellä sohvalla ihan hiljaksiin ja kuunnella, niin pikkulintujen laulu kuuluu ihanasti sisälle asti. Ja hämmästyksekseni tänään tuossa kotitiellä tepasteli tyyneen rauhallisesti kaksi sepelkyyhkyä. Samat jotka kovasti myöskin kevättä laulavat aina jo heti aamusta.

Keittiön ikkunaa vastapäätä olevan koivun pöntössä, tai ainakin sen ympärillä ahkeroi pieni sinitiaspariskunta, saapa nähdä kuinka käy, onko niitä pien pesäpöntön aukosta kesää ihmettelemässä kokonainen perhekunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti