Ihanainen veljentyttoni kavi pikaisesti tassa koneella ja ahkeroi sen verran, etta aakkosten viimeiset kirjaimet eivat toimi. Tasta syysta pisteet kyseisten kirjainten paalta puuttuvat, eika miulla ole harmainta aavistustakaan siita miten ne saa takaisin, vinkkeja otetaan toki vastaan. Siispa pahoittelen heti tassa ensi alkuun, jos aakkosten viimeisten kirjainten pisteiden puuttuminen jonkun lukemis kokemusta kovasti hairitsee.

Tulipahan kaytya Zeuksen kanssa siella mollitoko kokeessa, eika sielta kylla selvitty ilman kommelluksia. Saavuimme paikalla kylla hyvissa ajoin, ilmoitetun aikataulun mukaan meilla oli kokeen alkuun viela tunti aikaa, joten ajattelin etta minulla on hyvin aikaa ulkoiluttaa kaikki koirat siina ennen meidan vuoromme alkua. 

Kentalla oli juuri paattynyt paikalla makuu ja tuttu toimitsija totesikin ilmoittautumiseni yhteydessa, etta olimme juuri myohastyneet paikalla makuusta. No ihmettelin vahan, etenkin kun seuraavaksi kehoitettiin jo valmistautumaan koiran kanssa kehaan ja luoksepaastavyyden testaamiseen. Lahdin paa kolmantena jalkana kiiruhtamaan autolle, mutta kun kerkesin takaisin, ei meita noteerattukaan mitenkaan, ei tietenkaan kun tuomari ja liikkuri olivat kehassa aivan toisen koirakon kanssa. 

Hetken kuluttua sain kysyttya, etta milloin minun ja Zeuksen vuoroni kehaan oikein oli menna, ja mihin luokkaan meidat oli laitettu. Kuulemma vuoro oli kahden koirakon jalkeen ja kyseessa Alokasluokka. Selvennykseksi, kaikki luokat olivat siis molliluokkia, mutta EVL, VL, AVO ja ALO luokat olivat virallisten luokkien mukaiset, eli niissa ei saanut koiraa palkata kesken suorituksen, mutta tuossa molliALOssa eli varmaan tassa tapauksessa molli molli alossa palkkaamienn oli sallittu myos kokeen aikana. 

Ja tuohon luokkaan, jossa palkkaaminen oli sallittua, olin Zeuksen kanssa ilmoittautunut. Tuttu kehatoimitsija oli meidat kuitenkin laittanut tuohon ALOkas luokkaan, joka oli kaynnissa, kun me saavuimme hyvissa ajoin paikalle. 

Hammenys oli tietenkin melkoinen, vaikka olin jo kerinnyt hetkellisesti iloita siita, ettei meidan tarvitse lahtea Zeuksen kanssa edes yrittamaan tuota paikalla makuuta, sorakentalla ja koleassa ilmassa seka kylmassa maassa. No kun sekaannus selvisi, ja kehatoimitsijat kannustivat ottamaan paikalla makuuseen viltin mukaan, niin asennoiduin siihen, etta tuo paikallamakuukin tulee sitten suoritettua. 

Ja kun pienen selvittelyn jalkeen paasimme siihen luokkaan johon olin alun perinkin halunnut ilmoittautua, paasin huojentunein mielin ulkoiluttamaan koiratkin.

Tuo koepaiva oli yhta kolea ja harmaa, kuin nama paivat ainakin taalla Pirkanmaalla ova viime aikoina olleet. Vetta ei sentaan satanut. Luoksepaastavys ja paikalla olo suoritettiin kahdessa osassa, joista me Zeuksen kanssa olimme jalkimmaisessa. Luoksepaastavyys sujui hyvin, samoin paikalla makuu. Viltin paalla, mutta kuitenkin. Naiden jalkeen lahdimme odottelemaan omaa vuoroamme. 

Kentan ulkopuolella koetimme hioa viela liikeesta seisomista, koskapa Zeus tuppasi siina kaskyn kuultuaan aina istahtamaan. Liikeesta maahan menoa sen sijaan oli onnistunut sisatiloissa ihan hyvin, joten sita en edes viitsinyt harjoitella, Jonkin verran kertailtiin asioita kentan ulkopuolella ja seuraamisen kontaktikin oli suorastaan hatkahdyttavan hyva. 

Kun meidan vuoromme lopulta kahdeksan edeltavan koirakon jalkeen koitti paasimme kentalle paivan viimeisena suorittajana. Yritin Zeusta kylla heratella, mutta sita taisi silla hetkella kiinnostaa enemman, ne kaikkien muiden koirien jattamat hajujaljet. Herattelyista huolimatta Zeus haaveili hajujen peraan ja kovinkaan hyvin ei tuo meidan suoritus lahtenyt kayntiin. 

Vapaana seuruu sujui jo vahan paremmn, Zeus havahtui siihen, etta tassa taidetaankin olla toissa, eika missaan huviretkella. Liikkeesta maahan, meni taysin odotetusti, eli viitta vaille maahan, ei yhtaan enempaa tai vahempaa. Kyynarpaat pysyivat tarkasti muutaman sentin maan pinnan ylapuolella. 

Luoksetulo sujui, mutta ei kuitenkaan aivan mallikkaasti. Lahinna siita tuli mieleen ala asteen rehtorin kommentit joidenkin poikien matematiikan vihkoihin vapaalla kadella vedetyista marginaaliviivoista. Toisin sanoen, luoksetulo oli kuin juosten kustu lumeen. Zeus lahti kylla liikkeelle hyvaa vauhtia, ja hakeutui oikealle paikalle, mutta, suoraan se ei onnistunut tulemaan, ei se suoraan kulkeminen aina ole niin itsestaan selvaa tosin minulle itsellenikaan. 

Liikkeesta seisominen, jonka kanssa Zeus oli hammennyksissa ollut viela hetki aikaisemmin kentan ulkopuolella, onnistui kuitenkin talla kertaa ihan kiitettavasti. Kaikista saalittavin suoritus minulta oli tuo estehyppy. Ei, mina en innostuksissani lahtenyt sita itse hyppaamaan, mutta tein emamunauksen kuitenkin. Liikkeen ohjaaja antoi vapauden valita itse sopivan etaisyyden ja minahan valitsin, aivan liian kaukaa. Ja kun edellinen koekentalla tapahtunut hyppy ei ollutkaan kolmen vuoden takaa, niin kuin eilen muistelin, vaan neljan vuoden takana, ei Zeus tietenkaan ollut aivan varma suhteen, mita silta odotettiin. Kun lopulta ymmarsin siirtya sen kanssa lahemmaksi estetta, teki se tayden kympin suorituksen, tuomaria lainatakseni, mutta valitettavasti vain liian myohaan. 

Ja kyllahan se osasi, ja olisi osannut viela paremmin jos vain mina olisin sita osannut paremmin ohjata. 

Osasuoritukukset arvosanoineen olivat seuraavanlaiset

Luoksepaastavyys                           10

Paikalla makaaminen                        10

Seuraaminen kytkettyna                    7,5

Seuraaminen taluttimetta                   8,5

Maahanmeno seuraamisen yhteydessa 0

Luoksetulo                                       9

Seisominen seuraamisen yhteydessa    9,5 

Estehyppy                                         5

Kokonaisvaikutus                               8,5

Lopulliseksi pistemaaraksi muodostui 153, 5 pistetta ja kakkos tulos. 

Kovasti tuomari ja liikkuri yrittivat kannustaa jatkamaan tuota tokoharrastusta, ja hammastelivat sita, kun paljastin Zeuksen tayttavan kohta kahdeksan vuotta. Eipa siina, kyllahan he ihan oikeasti olivat sen suhteen, etta kun Zeus lopulta syttyi tyoskentelemaan, niin siita naki kylla, miten se nautti joka hetkesta. Pikkuisen hulluksi sita vain itsensa tunsi siella noutajien ja bordercollieiden seassa pujotellessaan. 

Kaiken kaikkiaan kun ottaa huomioon sen, etta toukokuussa edellisesta kokeesta kuluneeksi nelja vuotta, eika sen jalkeen ole tokoa tullut reenailtua muuta kuin silloin talloin kotipihassa tai sisatiloissa, niin ihan hyvinhan tuo aijankappana kaiveli muististaan noita asioita. Kyllahan me toki edeltavan viikon aikana koitettiin reenailla ja asioita vahan mieliin palautella, vaikka en kylla liian aktiivinen sen suhteen ollut.. Lahdittiinpa kerran kurjien kelien takia reenaamaan laheiseen parkkihalliinkin. Ajattelin etta meille sellainen mahdollisuus suodaan, kun kyseisessa parkkhallissa on jarjestetty useammat matsaritkin. Sen lisaksi keskivaiheilla parkkihallia on aina hirvittavasti tyhjaa tilaa, joten en ajatellut aiheuttavani kovinkaan suurta vahinkoa siella reenatessani. Muutamia uteliaita ihmisia jai turvallisen valimatkan paahan meidan reeneja seuraamaan ja kerkesin sielta hyvin pois, ennen kuin kukaan tuli huomauttamaan asiasta. Toki enhan sita voi tietaa, oliko edes kukaan tulossa huomauttamaan. 

Tuo eilispaivan koe jai ihan mukavana kokemuksena mieliin ja mika parasta, niin Zeus nautti kylla paastessaan kunnolla toihin. Ehkapa tasta innostutaan aktivoitumaan taas pikku hiljaa...